Päätelmiä / tulevaisuuden suunnitelmia

Niinhän siinä siis kävi, että - valitettavasti - liian vaikeaksi ja liian kielteiseksi meni.

Pidän monipuolisesta ruoasta ja jos yhtäkkiä kaikesta maailman ruoasta kielletään esimerksiksi kaikki paljon sokeria ja vehnää sisältävät, koen, että joudun rajoittamaan syömistäni ja kokkaamistani turhan paljon. Koen, että jatkaessani karppausta kurinalaisesti, ruokavalioni olisi muuttunut yksinkertaisemmaksi, tylsemmäksi ja vähemmän herkulliseksi. Sloganit "Karppina syön herkullisemmin kuin koskaan"tai "Syön paremmin kuin koskaan ja laihdun" eivät tulleet minulle todeksi. Minä en ole koskaan syönyt niin pahaa ruokaa kuin nyt neljän päivän aikana. Söin paljon herkullisempaa ruokaa ennen. Toki muutamat pääruoat olivat herkullisia, mutta voin syödä niitä myös jatkossa, vaikken enää karppaisikaan. Kaikki herkullisetkin karppiruoat ovat virallisterveelliselle mahdollisia!

Koen, että karppikokeiluni aikana ruokailusta meni ylipäänsä ilo. Ruoka-aineista tuli polttoainetta, jossa pääasia ei enää ollut helppous tai herkullisuus, vaan ikäviäkin asioita piti ahtaa kitaansa terveyden nimissä. Tuli enemmän huonoa energiaa kaikesta vaikeudesta ja kieltäytymisistä, kuin hyvää siitä, että sai syödä herkullisia ruokia. Minun on myös vaikea ymmärtää sitä, että leipää, perunaa, banaania, tai margariinia ei saa syödä, koska se on niin epäterveellistä. Kuitenkin osa karppaajista suosittelee mm. makeutusaineita, light-limsoja tavallisen sijaan, vissyvesiä jne. Ja keittokirjat ovat täynnä vinkkejä, miten kahviin saadaan makua. TIEDÄN, että karpit ovat em. asioista hyvin erimielisiä, mutta minusta viisaampaa olisi todeta: Jätä makeuttaminen pois kokonaan ja tyydy siihen, että jatkossa ruoassasi ei ole makeutta ja juot muutaman maitolasillisen lisäksi vain ja ainoastaan vettä. Siis: Tyydy siihen, että jatkossa käytössäsi on vain murto-osa kaikista aiemmin tarjolla olevista juomista ja juomat maistuvat tympeiltä.

Terveysvaikutuksista en pysty sanomaan mitään, koska ei näin lyhyellä aikavälillä saa kokemusta mistään aidosta muutoksesta. Kaksi jälkimmäistä päivää oloni oli kevyempi, mutta heikompi. Tänään, leivän, mehun ja pullan kyllästämänä tunsien voimieni palanneen ja jaksoin taas juosta lenkin raikkaassa syysilmassa, ja ai että oli virkistävää! (Toki varmasti moni karppiruokavalioon tottunut tai henkilö jolle karppiruokavalio sopii, pystyy liikkumaan vielä virkeämmin kuin minä hiilareilla konsanaan! Lisäksi minun ongelmani karppauksen aikana oli, etten pystynyt syömään tarpeeksi, koska ruoka ällötti.) Tänään tanssikurssin tauolla otin perus-kebabin sijaan kebab-salaatin, ja toden totta: Jaksoin keskittyä paremmin, eikä tullut ähkyä. Päivinä kolme ja neljä kouluruokailun jälkeen ei tullut ähkyä eikä väsymystä, peruna ja leipä pois jättämällä oli kevyempi olo. Jatkanen osin tätä tapaa. Kuitenkin tänään mummolavierailulla söin pullaa ja join limsaa - enkä tullut siitä yhtään kipeäksi tai äreäksi. Kohta syön taas leipäjuustoa ja marjajugurttia iltapalaksi.

Tämä maailma valitettavasti pyörii niin paljon sokerin ja jauhon ympärillä, että minulle tiukka karppaaminen osoittautui yksinkertaisesti liian hankalaksi. On helpompi syödä sitä mitä on tarjolla (järki kädessä tietenkin), kuin uida vastavirtaan. Ehkä karppaamisen vaivan olisi valmis näkemään, jos todella pitäisi laihduttaa tai saada reistaileva terveys kohdilleen, mutta kun vatsamakkaraongelma hävinnee juoksuharrastuksen elvyttämisellä ja lihaskuntoliikkeillä, ei motivaatio riitä.

Ajattelen, että tämä oli hyvä kokeilu sikäli, että mieleen pesiytyi epäluulo hiilareita kohtaan. Enää ei yhtään tee mieli limsoja, keksejä, tiivistemehuja, huttuleipiä, perunaa, jauhopastaa... Toki aika nopeasti nekin varmaan palaavat hyvänmakuisten listalle, jos hiilaritielle lähtee. Makuhan tottuu ja tavat piintyvät. Mutta toivottavasti jatkossa syön tavallista hiilihydraattitietoista ruokaa, mistä on leikattu pahimmat hiilarimätöt pois, mihin on lisätty kasviksia ja missä höttöhiilareilla herkuttelu on taas säännösteltyä. Olin ajautunut kyseenalaistamattomaan tilaan, missä herkkuhetket olivat sallittuja aina, kun teki mieli. Nyt katselen kauhulla, mitä mössöä lapsillekin syötetään (maissinaksut, karkit, limsat...). Omasta elämästäni ajattelen, että jo se on paljon, että kurssia on hiukan korjattu. Että leivonnaiset, sokeriset tiivistemehut, vaalea leipä jäävät enimmäkseen pois ja pastan/riisin/perunan/leivän määrä vähenee ja laatu paranee (täysjyvä).

Mielenkiinnolla jään seuraamaan ravitsemustutkimusta! En yhtään ihmettelisi, vaikka joskus saataisiin konsensus siitä, että rasva ja proteiini todella pitäisi nostaa ruokavalion pääpilareiksi. Tsemppiä kaikille karppaajille, varsinkin aloitteleville sellaisille! Toivottavasti muille karppaus osoittautuu helpommaksi elämäntavaksi kuin minulle.

EDIT 25.9. Jään siis raportoimaan syömisistäni, jotka ehkä ovat usein karppihenkisiä tai sitten eivät. Olen huomannut hiilihydraattirajoituksen edut jaksamiseen, haluan testata pidemmällä aikavälillä, onko se todella minulle toimiva mekanismi. Haluan testata myös, voinko huonommin normiruoalla. Blogin pito siis jatkuu (en lupaa postata joka päivä), mutta käytän sitä ruokapäiväkirjana ja lisäksi lyhyesti kommentoin havaintojani.