Olen kironnut kaksi päivää tutuille tämän ruokavalion vaikeutta; Koko ajan pitää suunnitella kauheasti, mitä saa suuhunsa laittaa, mitä kokkaa seuraavaksi päiväksi ja mitä eväitä kuljettaa kassissa mukana. En ole tottunut miettimään hirveästi etukäteen syömisiäni, käsillä kotona on aina ollut mahdollisuuksia hankkia nopeasti ruokaa (hernekeittoa, pastaa, jugurttia, leipää) ja kaupungillakin on voinut pistäytyä lähikauppaan tai -kahvilaan hakemaan kolmioleivän tai uuniperunat. Nyt törmään jatkuvasti siihen, että pitää (tai olisi pitänyt) suunnitella ja valmistautua. Pitää aina muistaa ottaa marjat sulamaan, tai edessä on ikävä yllätys; Jugurttiakaan ei voi syödä. Pitää muistaa keittää munia valmiiksi tai kiireessä joutuu odottamaan 15 minuuttia, että saa ruokaa (munakas ei uppoa vieläkään, vaikka ennen niitä silloin tällöin söinkin). Ostin leipäjuustoa, mutta sekään ei oikein maistu millekään pelkästään marjojen kanssa, ilman hilloa eli sokeria.
En kuitenkaan osaa lopettaakaan. Jotenkin olen saanut suggeroitua itseni tilaan, jossa hiilarivaihtoehdot tuntuvat vaarallisilta. Vaikka etukäteen pelkäsin, että kaipaisin pastaa, perunaa, leipiä jne., en ole kaivannut niitä yhtään. Ainoa, mitä olen kaivannut, on tuorepuristettu laadukas hedelmämehu, ja sitä olenkin nyt sallinut itselleni sen lasillisen (1,5dl) päivässä. Kaupassa syynään tuoteselosteet, eivätkä hiilariset vaihtoehdot houkuta. Minä joka olen aina inhonnut täysjyvä-REALia ja puputtanut ihanalta tuoksuvia ohra- ja kaurarieskoja, nakkasin kaupassa koriini REALia ja söin sitä erittäin hyvällä ruokahalulla. Kauraleipää ei tee mielikään. Pöydälläni on tiistaista saakka ollut purkillinen itseleivottuja M&M-cookieseja, mutta niitäkään ei ole tehnyt edes mieli. Ei myöskään kaapissa olevia keksejä ja muuta hiilarihöttöä, tuntuvat kauhean epäterveellisiltä. Mieli ei halua hiilareita. Vai onko se vain kroppani, joka yrittää kertoa, että tämä nykyinen ruokavalio on parempi?
Edelleen on jatkunut sama kevyempi olo: En tunne nälkää enää yhtään päässä, vaan vain vatsassa. Enää nälkä ei heikota tai huimaa, ei ole orastavaa päänsäryn oloa nälkäisenä, ei nälkäväsymystä tai -ärtymystä (vain jatkuva hiukan hömelö olo, esimerkiksi juoksulenkille en tällä ololla jaksaisi lähteä). Huono puoli on sitten se, että seuraaava ruokailua pystyy venyttämään määrättömästi ja kiireisinä päivinäni ruokavälit venyvät. Tulee syötyä vähemmän. Ruoanlaitto on myös niin iso vaiva (kun tutut reseptit eivät ole käytössä vaan aina joutuisi keksimään uutta), että mieluummin kuittaa koko homman viilillä, marjoilla, kananmunalla, hedelmällä ja pähkinöillä, kuin alkaa miettiä, mitä ihmettä sitä taas kokkaisi, että ruokaa on lupa syödä. Olen huolissani siitä, miten saan pitkällä jänteellä korvattua hiilareiden kalorit rasvalla ja proteiinilla, että paino pysyy.
Kieleen on tullut karstaa ja pelkään hengitykseni alkavan haista. Huomenna olisi taas koko päivä tanssia, argentiinalaista tangoa kunnon lähikontaktissa. Jännittää parini puolesta, toivottavasti hengitykseni ei ole ihan hirveän kamala (ei kai enää, kun nyt hiilaria on jo enemmän?). Ja mitä ihmettä taas syön kurssin tauolla lounaaksi, kun kurssi kestää koko päivän? Vaihtoehtona keksiä taas jotkut eväät tai vetäistä lähikebabarian kebabsalaatti, mutta nekin nyt ovat, mitä ovat...
AAMIAINEN:
Viipale halloumijuustoa
Mandariini
Viisi siivua palvikinkkua
Pala mozzarellaa
LOUNAS:
REAL-viipale voilla, juustolla ja paprikalla
Viili stevialla ja vaniljalla
Kourallinen pähkinöitä
Pala leipäjuustoa
Nakki
---
ILTAPALA:
Jep. Tähän loppui karppielämä. Siskon lapset yökylässä, tiedossa saunomista ja leffailtaa. Menu: Popcornia, karkkia ja limsaa. Ei sen takia, että olisi tehnyt mieli. Eikä sen takia, että olisi himo. En vaan halua näyttää lapsille esimerkkiä, että ikinä ei voi herkutella. Eikä todellakaan tehnyt mieli jotain kurkku- ja porkkanatikkuja (joita kyllä muulloin silloin tällöin iltapalaksi syön) tai pekonijuustokääröjä. Jos karppaus jatkuisi, huomenna saisi kuitenkin taas puputtaa salaattia tangokurssin tauolla.
Oppilaillekin aina sanon, että jos kuusi päivää viikosta syö terveellisesti, voi seitsemäntenä herkutella. Aion jatkossa elää ohjeideni mukaisesti. Jos siskon lapset tulevat kummille kylään, niin en itse halua, enkä varsinkaan halua heidän joutuvan syömään vain jotakin mälsää, jos muuten pysymme terveinä ihan normaalilla ruokavaliolla. Jos virallisterveellisellä (tai oikeammin tavallisella suomalaisella, maalaisjärkisellä) ruokavaliollakin elää 80-vuotiaaksi, se riittäköön. Ei kai vehnää ja sokeria, tai ainakan niiden kohtuukäyttöä, voi kaikista kansantaudeista syyttää. Tässä maailmassa, mikä pyörii vehnäjauhon ja sokerin ympärillä, on kerta kaikkiaan liian vaikeaa vetää jotakin aivan muuta linjaa. Lounas ja "kunnon ruoka" vielä on vaihdettavissa karppiversioksi helpommin, mutta aamiaista ja herkkuhetkiä ei.
Uskon tai ainakin toivon, että kokeilusta jää käteen se, että rajoitan runsasta mehujen juontia, korvaan perunaa kasviksilla, vähennän pastan ja riisin määrää sekä vaihdan ne täysjyväksi, vaihdan leivät useimmiten täysjyväksi ja harvennan pullamössöpäiviä. Se riittäköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti