Yököttää.
Söin tänään aamiaiseksi melkoisen sekalaista settiä. Aamu oli pakko aloittaa omenalla, koska ajatuskin pekonista, munista ja paksusta jugurtista ällötti. Jatkoin toimitusta porkkanalla, koska en vieläkään pystynyt ajattelemaan laittavani kurkusta alas edellä mainittuja ruoka-aineita. Sitten reipastuin ja tein aamiaismöttösiä, eilisiin suht samoista aineksista valmistettuihin leipäsiin verrattuna nämä olivat jo ihan ruoalta maistuvaa kinkkuineen, paprikoineen ja mausteineen. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja paistoin kolme siivua pekonia. Olisi pitänyt ohjeen mukaan paistaa koko paketillinen, 140g, mutta kolmestakin viimeinen jäi syömättä. Lopuksi vetäisin vielä 1,5dl mustikoita, mantelirouhetta sekä puoli desiä turkkilaista jugurttia, mistä sain syömisen ohessa närkittyä kivasti puolet lautasen reunalle.
Rasvan käry etoo ja keittokirjat selattuani olen epätoivoinen tulevien aamujen suhteen: Uppomunia, keitettyjä munia, paistettuja munia, munakokkelia, munakasta tai munasta tehtyjä sovelluksia. Sekä pekonia. Pekonia, pekonia, pekonia. Tai niitä jugurtteja / pirtelöitä, missä on turkkilaista ja kermaa. Yöks! En juo kahvia, enkä oikein välitä teestäkään ainakaan ilman sokeria, joten aamusta aamuun olen nyt sitten vesilinjalla. Nam! *ironiaa*
Tympeän makuelämyksen lisäksi satsin valmistamiseen meni tuhottomasti aikaa. Olen huono aamuheräilijä enkä haluaisi herätä minuuttiakaan aiemmin kuin on pakko, joten minulle on sopinut erinomaisesti, että puuro valmistuu liedellä itsekseen sillä aikaa kun käyn suihkussa. Täytyy kokeilla illalla, miltä möttöset maistuvat kylminä tai uudelleen lämmitettyinä. EDIT: Maistuvat kylmänä, eli voi tehdä illalla valmiiksi!
Olen kauhean pettynyt, että tämä karppaukseni alkoi näin tahmeasti. Todella oletin ja toivoin kokevani ahaa-elämyksen, että vihdoinkin syön herkullisia ruokia ja voin hyvin. Niin karppausta nimittäin useissa nettikeskusteluissa ja sivustoilla kuvattiin. Lounaan suhteen olen onneksi toiveikkaampi - sehän on ihan normaalia tuttua ruokaa, mutta vain enemmän kasviksia.
Mutta tänään on kyllä pakko mennä uudestaan kauppaan, ostaa sitä 2,5%:sta jugurttia sekä makeutusainetta ja todellakin joko kehittää uusia reseptejä tai ottaa hedelmät ja puuro saman tien takaisin valikoimaan. (Jotka siis joka tapauksessa aion jossain vaiheessa ottaa, mutta tässä alussa suositeltiin hetkeksi minimoimaan hiilarit, että kroppa herää.)
Odotan NIIN aikaa, kun saan syödä hyväkarpisti; täysjyvää ja hedelmiä maalaisjärki mukana, eikä tällaista pakkopullaa.
Siihen saakka: Aamiaisvinkkejä kaivataan kipeästi! EDIT: Ajattelin huomenna taas aloittaa hedelmällä ja jugurtilla, sekä ehkä vetäistä "voileivän ilman leipää", eli salaatinlehden, kurkkua, tomaattia, juustoa ja leikkelettä.
LOUNAS:
Yllätyksekseni möttösestä, pekonista, omenasta, porkkanasta ja marjoista huolimatta minulla oli nälkä jo kolmen tunnin kuluttua aamiaisesta. Huomenna täytyy siis syödä enemmän (en kyllä yhtään tiedä, mitä saan alas). Vaeltelin kaupungilla lounaspaikasta toiseen katsellen listoja, mutta ainoa salaatti, mikä olisi käynyt, sisälsi pekonia ja avokadoa ja minulla tuli taas paha olo.
Kaupasta hain sitten tarpeet broileripihveihin ja kurpitsatagliatelleen. Kokeilen sitä illalla ja odotan lopputulosta innolla! Kaupasta tullessa oli kuitenkin niin järkyttävä nälkä, etten pystynyt heti käydä kokkaamaan, vaan oli pakko vetäistä välipalaksi tuttua 2,5%:sta luonnonjugurttia mansikoiden ja steviajauhon kanssa. Aah ja oih ja nam! Steviassa ei mielestäni ollut juurikaan makua (vaikka vyötteessä väittävät vastaavan määrältään sokeria), mutta olipa ihanaa syödä jotakin raikasta vaihteeksi! Siinä riemussa upposi myös yksi möttönen, sekä jopa eilinen leipänen, kun päälle levitti voita ja kolme siivua meetvurstia. Ja jälkiruoaksi lisää kyseistä jugurttia. Vaikka tiedostankin, että en voi jatkaa tällaisella määrällä mansikoita ja jugurttia, iloitsen siitä, että sain syötyä jotakin mielekästä. Nyt kun tämä syöminen on mennyt tällaiseksi asemasodaksi, niin tuli fiilis, että yksi taistelu on taas voitettu, yksi lounas saatu kurkusta alas.
ILLALLINEN:
Jos äitini lukisi blogiani, seuraavaa lausetta hän ei kyllä uskoisi:
Söin tänään parsakaalia ja se oli tolkuttoman hyvää!
Ilta hurahti cookieseja paistaessa (ei kuitenkaan itselle, en edes maistanut taikinaa!), joten illallinen venyi yhdeksään. Mutta voi että se olikin sitten hyvää! Feta-broiler-pihvejä ja höyrytettyä parsakaalia voisulalla ja suolalla maustettuna. KAIKKI kaalit kypsennettyinä kuuluvat suuriin inhokkeihini, varsinkin kypsänä ällöltä haisevat parsa-, ruusu- ja kukkakaali. Raakana niistä kuitenkin tykkään, joten nytpä löytyi älyttömän hyvä tapa kokata kaalia: Höyryttäminen! Itse asiassa bongasin sen tavan viime viikolla reissussa, kun kalan lisukkeena tuli parsakaalia juurikin tällä tavalla laitettuna. Tätä ruokaa, sekä pihvejä että parsaa, aion ehdottomasti syödä jatkossakin, vaikka karppaaminen loppuisi tai vähentyisi.
EDIT: Seuraavana aamuna ällötti; Suuhun tuli kypsän parsakaalin makuisia röyhtäyksiä ja koko jääkaappi lemusi parsakaalille. Uuh...
---
P.s. Lähtöpaino aamulla oli 59,3kg (kilon enemmän kuin ennen matkaa...) ja strategiset mitat 85/69/102.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti