Suunnanmuutos

Jään testailemaan eri hiilarimäärien ja -laatujen vaikutusta elämääni. Jatkossa pidän tätä blogia lähinnä ruokapäiväkirjana. Kirjoittelen lyhyesti myös voinnista, jaksamisesta, painonkehityksestä ja arjen sujumisesta karppaajana, mutta koska en jaksa harrastaa koneella roikkumista enää yhtään tämän enempää, yritän olla lyhytsanainen. En lupaa syödä jatkossa karpisti, kaikenlaisen ruoan vaikutukset oloon kiinnostavat.

Lisään tähän alle muutaman kommenttini karppaus.infosta, jotta vain tätä blogia seuraavat pysyvät kärryillä pohdinnoistani tässä välissä. Keskustelupalstalla en enää tätä asiaa (toivottavasti) erittele.


----------------

"Sen verran kuulumisia, että tänään aamupalaksi täysjyvä-REAL (ei vaaleaa leipää, kuten yleensä) päällysineen
sekä lasi omenamehua ja lasi vettä (ei kahta lasia mehua, kuten yleensä)

Koulussa salaatti, lihapullat (juu, tiedän, mitä kuraa ne on ) ja kastike. Ei leipää eikä muussia, kuten yleensä.

Ei opettajanhuoneen pöydälle tuotuja leivonnaisia, kuten yleensä.

Ei opepöydän laatikossa olleita karkkeja, kuten viime aikoina yleensä.

Tämä on nyt toistaiseksi mun linja. Sit välillä juhlatilanteissa vähän höttöä. Ja sit ehkä arkena vähän taas tarkemmin. Aika kiva fiilis!

Siis todellakin se suositus, että aina pitää aloittaa ketokarppaamisella, jotta kroppa saa jutun juuresta kiinni, ei toiminut minulla. Liian iso muutos kerralla, kokkaamisen ja syömisen pitää olla ilo, ei hankaluus. Jatkossa pienin askelin jonkin verran parempaan suuntaan ilman mitään pakkoa tai rajoituksia.

Suolankäyttökeskustelusta sen verran, että aikanaan ravitsemusopinnoissa sanottiin, että ihan tavallisissa raaka-aineissa, ihan jo viljan jyvässäkin, on natriumia. Ja että se ruoka-aineiden jo itsessään sisältämä natrium riittää hyvin ihmiselle. Että kaikki lisätty suola on periaatteessa terveyden kannalta turhaa (ellei sitten liiku ja juo tosi paljon). Että suolaa käytetään vain maun vuoksi ja juuri siksi liikaa. Kun siihen vielä tottuu ja turtuu. Itse olin huolissani suolankäytön lisääntymisestä karppauksen alkaessa siksi, että minusta karppiruoka, josta vielä vedetään suola pois, on mautonta. Laitan kananmunan päällekin ripauksen, samoin leikkeleissä ja lihassa sitä on enemmän kuin vaikka siinä pastassa tai perunassa, jota nyt noilla muilla korvaan.

Yksi mietinnän aihe vielä: Nyt kun kerran syön taas kohtuullisesti hiilihydraattia, tarviiko minun silti mättää rasvaa? Ymmärsin, että lisääntynyt rasva ja proteiini korvaavat hiilaripitoisen ruoan poisjäädessä vajaaksi jääviä kaloreita myös. Eli nyt kun taas saan kaloreita hiilareista, ei varmaan ole tarvetta syödä erityisen paljon ainakaan sitä rasvaa?

Ja toinen samaan aiheeseen: Jostain karppilähteestä luin, että kovat rasvat ovat vaarallisia vain, jos syö myös hiilihydraatteja. Eli pitääkö minun nyt sitten jatkossa pidättäytyä enimmäkseen niissä pehmeissä taas? Ja vähärasvaisissa kovan osalta? Vai voinko syödä kaikkea: Voita, rasvaisempia maitotuotteita, rasvaisempia lihoja, pähkinöitä JA 1/2 -2/3 entisen elämän hiilarimäärästä?

Olisi ollut kiva jatkaa aiheesta blogissa, mutta kysyn täällä, kun blogin kommenttikenttä jäi kovin hiljaiseksi (jotain ongelmiakin ilmaisesti joillakin)."

------------

"Kysytään nyt sitten täällä, kun tosiaan blogi jäi hiljaiseksi, jos vaikka vielä innostuisin uudelleen.

Mitä te karppaajat juotte? Syömiset vielä jotenkin kestäisin, mutta juominen karppina on minulle vaikeampaa. Ennen join aina aamupalalla mehua, ruoan kanssa maitoa, salaattien kanssa vettä, iltapalalla esim. kaakaota tai mehua. Sitten päivän mittaan välissä aina lasillisia vettä. Nyt tuntuu tosi vaikealta, että pitäisi aina juoda vettä. Tai sitten sen lasin pari maitoa, kaikki karpit eivät hyväksy sitäkään. Kaipaan ihan hirveästi mukillista kylmää kaakaota (en tee edes vahvaa) pari kertaa viikossa ja mehua aamiaisella.

Ja sitten: Ettekö todella yhtään kaipaa sokeria ruokiinne? Esim. äsken tein sitä kaakaota iltapalan (2 luumua, pala leipäjuustoa, krakovanmakkara sinapilla, REAL-siivu voilla ja kinkulla) painikkeeksi. Oli pakko laittaa siihen steviaa purkista, minusta se on muuten ihan järkyn makuista. Jotenkin mietityttää, voiko oikeasti lusikallinen sokeria olla vaarallisempaa kuin lusikallinen sitä stevia-jauhoa? Tai jos vaikka sössään mustikoita ja partaäijää, lopputulos on ihan hirveää, kun taas omat pirtelöni (esim. jugurttia, maitoa, mustaherukoita, banaania, sokeria) maistuvat hyvälle.

Ja mitä ihmettä syötte aamupalaksi? Lounaat ja illalliset olisivat vielä olleet ihan ok. Mutta aamiaiseksi vain munaa eri muodossaan, pekonia, luonnonjugurttia? Mahdollisesti juustoa ja pähkinöitä? Ettekö kaipaa vaihtelua?

Tai Pääruoan kanssa lisukkeet: Kasviksia, kasviksia, kasviksia. Kypsänä tai raakana. Ettekö todella kaipaa mitään vaihtelua? Minä turhaannun lomareissuilla hotelleissakin, jos joka aamu pitää syödä samoja juttuja.

Ja sitten vielä ajatus siitä tämänpäiväisestä kouluruokailusta: Sen yhteydessä on tosi hankala karpata. Tänäänkin kun söin salaatin, lihapullia ja kastiketta, mietin, että eikö nyt aito perunamuusi, sekä salaatissa olevat viinirypäleet ja persikanpalat kuitenkin olisi terveellisempää kuin ne teurasjätteestä tehdyt lihapullat ja sen kastike. Jos jotain kouluruoasta pitäisi jättää pois, niin kai mieluummin ne pullat ja kastike. Tämä ei siis ole kritiikkiä karppausta kohtaan, koska karpit nimenomaan neuvoisivat jättämään jauhokastikkeen pois ja vaihtamaan lihapullat itse tehtyihin. Mutta sivuan kollegani neuvoa, hän kuulemma karppasi jättämällä kouluruoasta leivän, perunan, pastan ja riisin pois.

Huomio kauppareissuilta: Laktoosi-intoleranssi tekee minulle ongelmaa karppauksen suhteen. Tosi monet tuotteet, mitkä ovat hylaa tai täysin laktoositonta, ovat samalla myös vähärasvaisia. Ihan kuin oletettaisiin, että kaikki maitosokerivammaiset automaattisesti haluaisivat kevyttuotteita."


-------------------------


“Sanoit kaivaneesi kirjastosta koko joukon karppikirjoja ja lukeneesi ne.
Kertoisitko mitä ne olivat, niin voisi olla hiukan helpompaa täältä sivusta ymmärtää, mitä tällä hetkellä oletat karppauksen olevan.”

Luettelin blogissani yhdessä postauksessa, mitä kirjoja luin / selasin. Pari Heikkilää, pari suomalaista, pari ruotsalaista. Oletan karppauksen olevan sitä, että vältetään hiilihydraatteja (ketokarppaajat todella tarkasti, hyväkarppaajat vaihtelevasti). Kuitenkin oletan, että se ei vielä riitä karppaaja-nimitykseen, että syödään virallisterveellisesti, mutta pasta ja riisi vaihetaan täysjyvään, leipä täysjyväleipään, mehua vältetään ja makeiset ja leivonnaiset jätetään pois, vaan se on minusta vielä erittäin virallisterveellistä linjaa. Hiilaritietoisuus kuuluu myös virallisterveellisiin suosituksiin. Kuten blogissani kerroin, tavoitteeni oli ketokarpata pari viikkoa ja sitten hyväkarpata pari. Hyväkarppauskin kuitenkin niin, että täysin kiellettyjä ovat viljat, peruna, banaani, viinirypäleet, mehut sekä kaikki, missä on ripaustakaan enemmän sokeria.

Mielestäni viime viikonloppu ei ollut minulle tarkoittamaani karppausta, koska join limsaa, söin popcornia ja pullaa. Toki normihiilarimääräni koko viikkona oli pienempi ja nyt arkena taas olen mennyt hiilaritietoisemmin, väliin erinomaisesti karpaten, mutta väliin tosiaan olen vetäissyt sitä REALia, sen kanssa hedelmämehua ja muutenkin hedelmiä, sekä puuroa. Tämä ei kuitenkaan ole sitä karppausta, mitä minun piti kokeilla. Sitä, että leipä pois kokonaan. Mehut pois kokonaan. Puuro pois kokonaan. Kuten monessa paikassa painotettiin.

“Mikä se sinun vaihteleva aamiaisesi on?”
No, aika usein aiemmin söin kyllä erilaista leipää erilaisilla päällysillä, sekä jugurttia / hedelmää / hedelmäsalaattia / pirtelöä ja mehua. Tai vaihtoehtoisesti puuroa, sitäkin on erilaista ja siihen voi laittaa margariinia (=suolainen) tai hilloa (=makea). Välillä myös mysliä, joskus harvoin muroja. Ja lomamatkoilla sitten tietty munakasta, pekonia jne. Leipävaihtoehtoja koen olevan enemmän kuin nykyisin munavaihtoehtoja. Minusta munakas on maultaan sama tuote kuin munakokkeli tai munamöttönen tai lopulta jopa keitetty muna. Toisin kuin ruispala, kaurarieska, lesesämpylä, hapankorppu, näkkileipä. Minusta ne ovat oikeasti vaihtelua toisilleen, mutta jos syön tänään munaa, tympii syödä sitä taas huomenna. Ja ihan oikeasti, luettuani niiden kirjojen aamiaisvinkit, ei ollut muuta tarjolla kuin munaa eri muodoissaan, pekonia eri muodoissaan ja jugurttia marjoilla. No jossain taisi olla joku salaatinlehti, minkä päälle mätetään normaaleja leivänpäällisiä.

“Tai vaihteleva ruuan lisuke?”
Entisessä elämässä vaihtoehtoja (päälisukkeita) olivat peruna TAI riisi TAI pasta TAI jokumuuviljajuttu TAI kasvislisäke. Tästä lähtökohdasta kasvikset kasviksen perään tuntuvat tylsältä. Nyt saan syödä ikään kuin vain yhdestä kategoriasta (minusta se tuntuu siltä), vaikka toki kasviksia on tarjolla paljon erilaisia. Tänään kasviksia, huomenna kasviksia, ylihuomenna kasviksia. (Kuten huomaatte, olen ollut aika huono syömään kypsiä kasviksia, salaatit maistuvat paremmin, sekä lautasmallin mukaan osana muuta kuin ihan pääruokanakin). Minusta lautaseni oli myös ennen vaihtoehdoista monipuolisempi, kun siinä oli lihaa/kalaa/kanaa, riisiä/pastaa/perunaa ja salaattia/kasviksia. Nyt on vain kahta noista kolmesta, mikä minusta tuntuu vaihtoehdottomammalta. Tämä on ollut minulle suuri tapojen muutos; Kun on tottunut johonkin tapaan, tuntuu tosi hankalalta alkaa toimimaan ihan toisella tavalla. Olen pahoillani, että koen tämän eri tavalla kuin näköjään moni täällä. Nämä nyt ovat vain eri näkemyksiä ja mielipidekysymyksiä, tästä on turha käydä jankkaamaan tai hakemaan sitä, kuka on oikeassa. Minä koin tämän näin.

Steviapurkissani lukee, että lusikallinen steviaa vastaa lusikallista sokeria. En ole stevialla saanut vielä mistään äklömakeaa (sokerilla sain), vaikka olen laittanut sitä aika reilusti. Minusta se ei ole yhtä voimakas makeuttaja kuin sokeri.

Sen ymmärrän, että makuaisti muuttuu (hyvä termi tuo “suu karppiintuu”, minäkin olen huomannut sellaista tässä viime päivinä), muuttuuhan se suolaisuudenkin suhteen. Mutten tiedä, haluanko sen muuttuvan. Minusta tuntuisi ihan kauhealta kokata minusta hyvältä tuntuvia ruokia, ja tarjota niitä normisti syöville vieraille, jotka joutuisivat irvistelemään, koska eivät ole siihen tottuneet. En myöskään halua oman makuni muuttuvan niin, etten pidä enää kenenkään normaalin tekemistä ruoista tai ravintolaruoista. Siksi en hae täyttä makeutuskieltoa, eli stevialla tai sokerilla on pakko jatkaa.


Tänään aamiaiseksi pala leipäjuustoa ja marjajugurtti stevialla. Koululounaaksi olisi ollut lihaperunavuokaa, joten kävin köksänluokassa vääntämässä 3 munan munakokkelin. Töiden jälkeen kourallinen pähkinöitä, pala leipäjuustoa, kaksi siivua leikkelettä, kaksi luumua. Ja illalliseksi juustoisia uunikasviksia ja lohta. Täydellinen karppipäivä siis!

Viime aikojen syömisen ansiosta ei ole ollut yhtään nälkä ennen koululounasta, sillä tämän päivän onnettomalla pikaruokakokkelilounaallakin pärjäsin loistavasti puoli kuuteen opekokouksessa. Siinä kohtaa vetäisin sen pikavälipalan ja jaksoin sillä niin, että vieläkään ei ole nälkä, vaikka tuolla pöydällä tuo lohi ja “kasvisgratiini” odottaa. Nälkää tämä ruokavalio siis pitää, eikä ole sokerihimoja! Huono puoli on se, että suoli toimii huonommin kuin aiemmassa ruokavaliossa. Toki osansa voi olla leipäjuustolla, joka ei kait ole HYLAa, mutta kuitua selvästi tarvitsisin nyt. Toki olen muutenkin ollut huolissani tästä vähäisestä pääruoan syömisestä (on ollut aika hektinen viikonvaihde), eli salaatit ja kasvikset ovat jääneet vähiin. En ole kunnolla kokannut, vaan närkkinyt jääkaapista jotain, mikä sattuu olemaan sopivien listalla.

Tosiaan jatkan niin, että aina kun siltä tuntuu, syön täyskarppia, mutta kaikenlaiset repsahdukset ovat sallittuja. Esim. olen menossa ystävien kanssa ravintolaan ensi viikolla, enkä kyllä aio miettiä yhtään, mitä syön. Jotain hyvää. Tuleepahan samalla testattua, tuleeko hiilarioireita nyt, kun on tottunut tähän.


-----------



Kiitos steviavinkistä! Täytyy tarkistaa se minun purnukka! (Kävi ilmi, että minun steviani ei ole oikeaa steviaa, vaan jotain jatkettua versiota.)

"Miksi sitten edes yrität?" kysymykseen vastasin, että - blogini nimen mukaisesti, tarkoitukseni oli (ja on edelleen, vaikka blogi ja tämä keskustelu pian loppuvat) tutkia, miten karppaus vaikuttaa arkeeni ja hyvinvointiini. Täytyy myöntää, että yllätyin kyllä siitä, että minulla on ollut näin paljon ongelmia, sillä karppikirjoitukset ovat enimmäkseen hehkutusta laihtumisesta ja terveysvaikutuksista, ei negatiivisia kokemuksia siitä, mitä hankaluuksia karppaus aiheuttaa (verrattuna siihen, että saa syödä ihan mitä tahansa); Jatkuva ruokien suunnittelu, vaikeudet löytää kaupungilta ja ravintoloista valikoimaa, selviytyminen juhlissa jne. Tietenkään 10 vuotta karpannut ei koe niitä ongelmaksi, koska rutiinit ovat muodostuneet. Itse olen tottunut kokkaamaan ja syömään aika ex tempore -meiningillä, minusta tuntui, että vaihtaessani ruokavaliotani, menisi aika kauan, ennenkuin tulisi rutiini keksiä sopivaa, nopeastikin saatavaa karppiruokaa (jos nyt unohdetaan se iänikuinen muna!). Aiemmin myös pidin itseäni melko kaikkiruokaisena. Kouluruokailussa yleensä yhtenä tai kahtena päivänä kuukaudessa on ollut jotakin ruokaa, mistä "en tykkää". Tähän kategoriaan menevät sienet, homejuustot, läski, ja suurin osa kypsennetyistä kasviksista (riippuu, miten ne on valmistettu ja maustettu). Olen yllättynyt, kuinka nirso olenkin ja tarkka sen suhteen, että tapoja ja makua on näköjään vaikeaa muuttaa. Onhan tässä kuitenkin selkeästi ollut myös niitä positiivisia vaikutuksia; Makeanhimo ja mässäilyt ovat jääneet kokonaan (heh, helppo sanoa viikon kokemuksen perusteella, ekaa repsahdusta odotellessa... ), opehuoneen pöydällä lojuvia viinerejä ei tee edes mieli (ei edes tänään, vaikka söin aamiaiseksi REALia, hedelmiä ja tuoremehua, eli hiilareita). Ja mikä tärkeintä - olo on karpahtavan lounaan jälkeen huomattavasti virkeämpi kuin perunapastamätön. Olen harkinnut yhtenä sellaistakin vaihtoehtoa (täytyy testata), että söisin jatkossa lounaaksi "karppiaterian", eli joko kouluruoasta salaatti + lihakalakana tai omat karppihengen mukaiset eväät. Illalliseksi voisi sitten tehdä mitä tahansa. Mutta kunhan tässä nyt ensin kokeillaan ja testaillaan eri versioita!

Kommenttiin "Ne ruotsalaiset eivät itse asiassa ole karppausta vaan GI-kirjoja...": Itse olen käsittänyt Atkinsin, GI:n, Zonen, Heikkilän ym. kaikkien olevan osa karppauksen kirjoa (voi olla, että olen väärässä). Toisaalta allekirjoitan myös sen, että minunkin mielestäni oikeaan karppaukseen kuuluu myös virallisterveellisestä eroava käsitys rasvoista, eli oikeasti rasvoja käytetään enemmän hiilarin korvikkeena. En minäkään varmaan olisi tuntenut 100g/pvä-karppausta rajoittavana, mutta kun pohjalle yritti vetää pari päivää ketokarppausta(usemmasta lähteestä luin, että karppaaminen pitäisi aina aloittaa ketokarppaamisella), oli pohjalla äklö olo ja tunne siitä, etten pysty tähän. Tuo ketokarppausvalinta oli minulle huono juttu. Tuli se tunkkainen olo ja tunne, että "mitään" ei saa syödä. Esim. eilenhän ruokavalioni oli lohineen, kasviksineen ehtaa hyväkarppausta, eikä todellakaan ollut ongelmia syömisen kanssa. MUTTA toisaalta tänä aamuna jo taas kaipasin jotakin "raikkaampaa" (eilisen juustomunamätön jälkeen), siksipä söin aamiaiseksi kaksi hedelmää, REALia höysteillä ja join lasin tuorepuristettua omenamehua. Siitä ei tullut mitään ongelmia, ei ollut väsymystä eikä nälkää ennen lounasta. Lounaaksi söin koulun kanakastiketta (kyllä, jauhoihin tehty, mutta yritin närkkiä sieltä enemmän sitä kanaa), sekä reilusti salaattia, missä oli vähän mustaherukoita. Ei leipää, ei riisiä. Edelleen iltapäiväkooma pysyy poissa, jaksan töissä huomattavasti paremmin. Toisaalta siihen tunteeseen saattaa vaikuttaa myös viime viikkojen loma + matka, sekä tämänhetkinen töiden sisältö.

MUTTA edelleenkään suolisto ei toimi hyvin, illalla taidan vetäistä neljän viljan puuroa.

Minä lopetan nyt keskustelun täällä, kun en tykkää roikkua koneella iltaisin yhtään enempää kuin on pakko. Jatkan omaa linjaani ja omia kokeilujani asian parissa. En tiedä kuinka kauan, en tiedä millä tavalla. Jokainen päivä on uusi päivä ja syön sitä, mitä tekee mieli ja minkä koen sopivan itselleni. Kokeilen ensin jonkin aikaa yhtä tapaa, sitten toista, haen uomiani. Olen saanut tästä kokeilusta kriittisen mielen hiilaria kohtaan. Jos edes vähentää määrää entisestä. Jos edes parantaa laatua (täysjyvä) entisestä. Jos jättää edes karkkipullamätön pois. Tai jos edes joka toinen päivä syö karpisti. Sekin on jo hyvä suunta ja saattaa riittää minulle. Onneksi olen vielä niin terve, ettei tarvitse väkisin mitään. Voi valita ja kuulostella itseään, ei tarvitse kapinoida, kun ei ole sääntöjä. Keho kertokoon.

Tsemppiä kaikille karppaajille, toivottavasti tutkijat saavat joskus konsensuksen siitä, mikä ihan oikeasti olisi keskivertoihmiselle paras ruokavalio!