Huom! Tässä blogissa kirjaamani asiat eivät ole virallista totuutta karppaamisesta, vaan minun kokemuksiani ja käsityksiäni. Kommenttilaatikossa saa esittää poikkeavia näkemyksiä tai uusia näkökulmia! :)

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Epäilys

Muutaman päivän mieltäni on painanut epäilys; Mitä jos tästä kokeilusta aiheutuukin jotakin haittaa? Veriarvoja ja sydäntautiriskiä en mieti, sydänystävällisestä ruokavaliosta tuntuu olevan niin monia ja niin paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä, että kuka tässä enää varmuudella tietää, mitä oikeasti pitäisi syödä. Syödään siis nyt jotakin. Ja toisaalta, kuukaudessa en kyllä ehdi suoniani tukkoon saada, kun kerran en ole saanut 30 vuoden transrasvojen mättämiselläkään.

Enemmän pelkään sitä, tottuuko kroppani vähähiilihydraattiseen ravintoon ja alkaa sitten kiukuttelemaan, kun hiilarit kenties palaavat takaisin ruokavaliooni. Elimistöhän tottuu yleensä aika hyvin saamaansa ravintoon (vrt. esim. laktoosi-intoleranssin esiintyvyys). Minun ruoansulatusjärjestelmäni on sietänyt tähän asti hiilareita ihan hyvin, lähinnä karkeista ja kakku/keksimätöstä tulee hiukan inha olo. Joten toivottavasti sietää jatkossakin. Hyvin syöminen on kuitenkin ollut minulle niin iso nautinto elämässä, että en haluaisi jatkossa hirveästi rajoittaa sitä, mitä voin syödä ja mitä en.

Toinen asia, mitä mietin, on se, muuttuuko makuni. Tuntuuko jatkossa kaikki, missä on sokeria / makeutta äklöltä? Totunko vielä nykyistä runsaampaan suolan käyttöön (ja mistä saan tarpeeksi kaliumia natriumin haittojen poistoon, jos peruna jää pois)? Tuntuvatko jatkossa rasvattomat tuotteet liruilta ja mauttomilta?

Kun suurin osa ihmisistä kuitenkin tekee "normaalia" ruokaa, olisi kiva pystyä sitä syömään ja sitä myös muille tarjoamaan.


Aloitin totuttautumisen rasvaisempaan ruokaan ostamalla rasvattoman maidon (tai siis laktoosittoman maitojuoman) tilalle tummansinistä kevytmaitoa. Punaiseen en todennäköisesti tule ikinä pystymään, mutta tämä ensimmäinen vaihdos oli täysin kivuton, eipä siinä sinisessä sitä rasvaa nyt paljoa olekaan. Maitoasiaa voisi tutkia enemmänkin, nimittäin jostain syystä Italiassa asuessani en oireillut paikallisista maitotuotteista ollenkaan ja tiedän kohtalotovereita olevan runsaasti...

2 kommenttia:

  1. Oletpa tosiaan tutkinut asiaa! Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että olet huomannut kaliumin saannin tärkeyden, kun kaksi suomalaisruokavalion tärkeimpiin kaliumlähteisiin kuuluvaa jää pois: leipä ja peruna. Eivät nämä tärkeimpiä ole siksi, että kaliumia ei muista ruoka-aineista saisi, vaan siksi, että leipää ja perunaa syödään joka päivä runsaasti.

    Mistään yhdestä lähteestä ei tietenkään päivittäistä kaliummäärää saa.

    Finelistä löytyvät "eniten"-listaukset:
    http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2192&fuclass=all&specdiet=none&items=999&from=top&portion=100g&lang=fi

    VastaaPoista
  2. No tämä oli vain yksi kuriositeetti, mikä jäi joskus mieleen ravitsemustiedon luennoilta, kun näitä erilaisia näkemyksiä rasvoista ja hiilareista käsiteltiin. Kai monia muitakin kivennäisaineita pitäisi miettiä, ihan jo näin nykyiselläänkin syöden, mutta ainakin tuohon nyt pitää kiinnittää kokeilun aikana huomiota, jos se peruna ja leipä tosiaan jää pois.

    Kiitos linkkivinkistä! :)

    VastaaPoista