Kuulumisia

Blogin pito on todella aikaavievää ja työlästä. Lisäilen asioita siis jatkossa hyvin hitaaseen tahtiin, silloin kun muistan ja jaksan kirjata ylös löydöksiäni. En halua sulkea blogiani, koska ehkä joku löytää sivupalkista jotakin hyödyllistä, reseptivinkkejä tm.

Vaikken joka asiaa raportoikaan, silmäilen edelleen tuoteselosteita, välttelen useimpia lisäaineita ja kotisyömisissä pahimpia hiilihydraatteja. Viime ajat olen mennyt sillä kaavalla, että syön enimmäkseen niitä suht vähälisäaineisia ja suht hyvähiilarisia ruokia, joita olen aiemmin jo moneen kertaan listannut; Aamiaiseksi ja iltapalaksi puuroa voisilmän ja maidon kanssa, hedelmiä, kananmunaa, väliin vaihteluksi mysliä (valittu niin, ettei pahimmasta päästä sokeroitu) tai täysjyväleipää voilla ja juustolla, tuorepuristettuja mehuja, luonnonjugurttia tai viiliä marjoilla ja pähkinöillä. Joskus kauan sitten saaton silloin tällöin ostaa muropaketinkin, nykyisin en voisi sitä enää kuvitellakaan syöväni. Töissä syön lounaaksi vanhaan tapaan normaalia kouluruokaa, margariini vain on alkanut maistumaan ihan hirveälle, joten näkkäri menee mieluummin kuiviltaan. Viikonloppuisin yritän tehdä pääruoan kasvislisukkeella, esim tänä viikonloppuna tortilloja vehnälätyn sijaan kaalinlehteen käärittynä, jättäen nachot kokonaan pois. Toimii! Välillä herkuttelenkin, tänäänkin palkitsin itseni hetken mielijohteesta pitkällisestä terveysruokien puputtamisesta kaurakekseillä, oli mukavaa lukea sohvan nurkassa MeNaisia ja herkutella. Mutta näitä herkkuhetkiä on maks. kerran viikossa ja niistä tulee valitettavasti paljon huonompi omatunto kuin ennen. Ravintolassa käydessä en välitä mistään säännöistä, silloin nautin ystävien kanssa elämästä. Näitäkään kertoja tulee tuskin yhtä, kahta kertaa enempää kuukaudessa. Niistä nautin, enkä pode tunnontuskia.

Olostani en oikein osaa sanoa. Edelleenkään mitään iltapäiväkoomia ei ole töissä tullut, vaikka viime viikollakin söin yhtenä päivänä töissä lasagnettea, toisena täysjyväriisiä ja kolmantena muussia. Mielestäni olen voinut ihan hyvin. Ehkä en enää muista, miten olen ennen voinut, mutta mielestäni en huomaa mitään suurta eroa. Edelleen olen epäluuloinen kouluruoan sisällön suhteen (halvalla tuskin saa kovin ravinteikasta), mutta se vain on niin helppoa verrattuna iänikuiseen omien eväiden tekemiseen. Ja kun minulla on vielä kovin vähän noita sopivia reseptejäkään, salaatin syöminen päivästä toiseen ei nappaa. Salaatin määrä on kuitenkin lisääntynyt lounaslautasella ja esimerkiksi riisin / perunamuussin määrä vähentynyt. Yhtenä myöhäisenä iltapäivänä rästihommia tehdessä oli pakko vetää nälkään irtokarkkeja. Niistä tuli paha olo, kuten aina ennenkin. Edelleenkään minun ei siis kannata syödä irtokarkkeja. Ne ovat selkein löydös siitä, mitä haittaa hiilareista (tai lisäaineista?) on.

Paino nousi karppaamisen lopettamisen jälkeen niin nopeasti takaisin sen (yhtä nopeasti) menettämäni pari kiloa, ettei se mitenkään voi johtua vain runsastuneesta kalorimäärästä. Jokin taika siinä on, että jos hiilareita on tosi vähän tarjolla, paino putoaa reippaasti, ja jos hiilarimäärä nousee takaisin lähelle entistä, samat kilot tupsahtavat takaisin, vaikka ennen samoilla (tai enemmillä) hiilareilla paino pysyi stabiilina.

Mielikuvitus on loppunut kesken reseptien suhteen. Karppaus.infostakaan en löydä oikein mitään mielenkiintoista (lähes kaikki kuulostavat enemmän tai vähemmän pahoilta). Täytyy varmaan hakea taas joku opus kirjastosta, josko sieltä saisi monipuolisuutta nykyisten alle kymmenen reseptin joukkoon. Edelleen olen sitä mieltä, että kasvisten puputtaminen kasvisten puputtamisen perään on tylsää ja epämiellyttävää. Hyviä pääruokia löytyy burgundinpadasta kalojen kautta broileriherkkuihin, mutta kun niiden kylkeen lyödään aina se kasvishöystö tai salaatti, minulla alkaa tökkiä ja jätän illallisen luvattoman usein syömättä. Niin se vain minun kohdallani valitettavasti on, että kasvis on kasvis, paistettu kesäkurpitsa ei ole vaihtoehto paistetulle munakoisolle tai paistetulle kaalille, vaan kaikki tuntuu siltä yhdeltä ja samalta vaan. Jostain syystä keitetty peruna ei töki samalla lailla päivä toisensa jälkeen syötynä (tai riisi tai pasta). Omituinen on ihmismieli!

Edelleen pohdin sitä, onko minun terveyssyistä järkevää jättää pois peruna ja pasta, mutta kuitenkin syödä lautasilta, missä voi olla astianpesuaineen jäämiä, käyttää vaatteita, missä on pyykinpesuaineen jäämiä, pestä hampaat hammastahnalla, levittää iholle kaikennäköisiä kemikaaleja. Ostin antiperspirantin rinnalle ekokaupasta mineraalideodorantin, jota käytän sellaisina päivinä, kun vähempikin suoja riittää. Aloin kampaajan kanssa toteuttaa hiusten värjäämisestä irti pääsyä. Jatkossa enää raitoja.

Olen juonut enemmän vettä. Tai ainakin yrittänyt. Miten sitäkin on ihan mahdoton muistaa.

KULTAINEN KESKITIE

Kun elämä meinaa mennä liian sekavaksi kaiken rasva- ja lisäainekeskustelun keskellä, ajattelin suunnitella jonkinnäköistä kultaisen keskitien mallia. Listata ruoka-aineita, joita voin syödä hyvällä mielellä ainakin jossakin määrin.
(Päivittyy ruokailu ruokailulta...)

- Juurekset ja vihannekset. Kaikkien mielestä nämä ovat hyvä juttu! :)
- Hedelmät (juu, ei kiinnosta banaanin tai viinirypäleiden sokeripitoisuus, kun se tulee muun terveellisen matskun kyljessä, eli jatkossa en väen vängällä vältä banaania tai rypäleitä).
- Marjat: Laskin, että marjani riittävät toukokuun loppuun, jos syön rasian viikossa. Kun kerran syön jugurttia / rahkaa / viiliä / pirtelöä vähintään kerran päivässä, on jatkossa pakko joko ostaa kaupan pakastemarjoja tai ottaa ruokavalioon myös kaupan jugurtit. Jälkimmäisistä ajattelin valita ne, joissa on vähiten epämääräisiä lisäaineita.
- Kala, kana, liha.
- Kananmuna
- Maito, kerma, luonnonjugurtti, viili, kermaviili, rahka. Jatkossa siis myös sellaiset kaupan jugurtit, missä lisäaineet ovat vaarattomammasta päästä. Viiliin / jugurttiin hedelmiä (ananasmurska!), marjoja, pähkinöitä.
- Juustot. Määrä mietityttää. Toisaalta pitävät nälkää hyvin (esim. leipäjuusto), toisaalta sydäntaudit mietityttävät.
- Kaikkein täysjyväisimmät leivät, vaikkapa pala tai kaksi päivässä.
- Voi: Jos suositellun seitsemän leipäpalan sijaan syön vain yhden päivässä, saan kai jo paljon suosituksia vähemmän kovaa rasvaa, vaikka laittaisin voitakin. Toisaalta voisi tehdä myös voin ja kasviöljyn sekoitusta, mutta tällä leivänsyöntimäärällä se jäänee kuleksimaan. Ehkä mieluummin sählään tuon voin kanssa (se ei oikein tahdo levittyä enkä jaksa/muista ottaa sitä aina 10 min. etukäteen pehmenemään) tai jätän rasvat laittamatta.
- Puurot ja puhtaimmat myslit painottaen kokojyvää.
- Pähkinät
- Tuorepuristetut mehut. Esim. lasillinen päivässä.
- Makeana herkkuna tumma suklaa.
- Juomaherkkuna kaakao, johon ripaus sokeria (vai makeutusta - en pysty päättämään, kumpi pahempi).

Pois tai minimiin:
- leikkeleet (hirveästi lisäaineita)
- sokerimehut, joissa ei mitään ravintoaineita
- limsat
- pullat ja muut leivonnaiset
- karkit
- huttuleivät
- einekset

LISÄAINE-ABC

Lisäaineita on olemassa yli 400 ja niiden vaaroista on hyvin kiistanalaista tietoa. Koska ne kuitenkin arveluttavat minua, listaan tähän postaukseen vaarattomia eli hyviä ja kiistanalaisia eli huonoja lisäaineita. Tieto ei ole absoluuttista, vaan omia mielikuviani lukemani perusteella. Lisäksi juttu on vielä pahasti kesken, eli keräilen materiaalia sitä mukaa, kun vastaan tulee. Saa vinkata!

Huom! Se, että jokin lisäaine allergisoi joitakin harvoja ihmisiä, ei aiheuta sitä, että se päätyisi minun osaltani vältettävien listalle. Saavathan ihmiset reaktioita hedelmistä, pähkinöistä, kananmunasta ym.

Tähän alkuun Evira:n kannanotto, etten mene ihan sekaisin kaiken pelottelun keskellä:

"Elintarviketurvallisuusvirasto muistuttaa, että lisäaineita lisätään elintarvikkeisiin tarkoituksella ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi estämään bakteereiden ja muiden tauteja aiheuttavien mikrobien kasvu, parannetaan elintarvikkeen koostumusta, makua, ulkonäköä tai ravitsemuksellista laatua. Lisäksi lisäaineet ovat hyvin tutkittuja ja niiden turvallisuus on arvioitu monin erilaisin puolueettomin tutkimuksin ennen kuin ne hyväksytään markkinoille ja käytettäväksi elintarvikkeiden valmistukseen. 
--- 
Eräät lisäaineet saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin.
---Turvallisuus- ja saantitutkimusten perusteella komiteat asettavat joillekin lisäaineille ADI-arvon (Acceptable Daily Intake), joka tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Esimerkiksi virvoitusjuomissa makeutusaineena käytetyn aspartaamin (E 951) ADI-arvo on 40 milligrammaa/kg. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä makeutusaineita, saa 60-kiloinen henkilö turvallisesti käyttää joka päivä aspartaamilla makeutettua tuotetta neljä litraa. 
Euroopan unioni edellyttää, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Elintarvikevirasto on kartoittanut suomalaisten lisäaineiden saantia ja tutkimusten perusteella lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma. Myös 13 kk:n - 6 vuoden ikäisillä lapsilla lisäaineiden saanti on keskimäärin kohtuullisella ja turvallisella tasolla." (Evira.fi)

Lisäaineiden luokittelu:

E100 – E199 – väriaineet

E200 – E299 – säilöntäaineet

E300 – E399 – hapettumisenesto- ja happamuudensäätöaineet

E400 – E499 – sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineet

E500 – E599 – happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineet

E600 – E699 – makeutusaineet

E700 – E799 – antibiootit

E900 – E999 – sekalaiset

E1000 – E1999 – muihin ryhmiin kuulumattomat kemikaalit

(http://www.kohtiterveyttä.fi/hyvat-vai-pahat-lisaaineet)


HYVÄT LISÄAINEET: 
= niitä, joiden vaikutuksista ei juurikaan kiistellä, jotka ovat edes jossakin määrin hyväksi ruoassa, sellaisia, jotka eivät arveluta minua lukemani perusteella. Yritän käydä aine aineelta läpi näitä, mitä tulee päivittäisissä ostoksissani vastaan:

- E202, kaliumsorbaatti, joillekin allergisoiva
- E300 askorbiinihappo, luonnossa C-vitamiinia, synteettisenä happamuuden säätely
- E322 (soija)lesitiini
- E330 sitruunahappo (hampaat!)
- E331 natriumsitraatti
- E333 kalsiumsitraatti
- E327 kalsiumlaktaatti
- E410 johanneksenleipäpuujauhe
- E415 ksantaanikumi, joillekin allergisoiva
- E440 pektiini
- E1400-alkuiset, eli muunnetut tärkkelykset



HUONOT LISÄAINEET: 
= Vaikutuksista kiistellään, itseäni arveluttaa, osa siirtynee hyvien kategoriaan perehdyttyäni asiaan:

- väriaineet  
* E102 atsoväri, yliherkkyysoireita
* E104, yliherkkyysoireita
* E120, karmiini, kokkeliinikirvoista peräisin, yliherkkyysoireita
* atsovärit E110, E122-E124, E128-E129, yliherkkyysoireita
- E200, E203, sorbiinihappo ja sorbaatit, yliherkkyysoireita
- E210-E219 bentsoehappo ja bentsoaatit, yliherkkyysoireita, erityisesti E211 natriumbentsoaatti
- E220-E228, rikkihapoke ja sulfiitit, ylilherkkyysoireita
- E250 natriumnitriitti
- E320 butyylihydroksianisoli
- E321 butyylihydroksitolueeni
- E322 lesitiini
- E330 sitruunahappo
- E412: guarkumi
- E452 polyfosfaatit
- E538 paakkuuntumisenestoaine
- E620 glutamiinihappo, yliherkkyyttä
- E621 natriumglutamaatti
- E951 aspartaami
- E954 sakariini
- E955 sukraloosi
- E960: stevia

+ Suosi aitoa vaniljaa vanilliiniaromin sijaan!

Iltalehdestä (huuh, mitä lähdekritiikkiä!) nyysitty kooste:



Yliherkkyysoireita aiheuttavia lisäaineita ovat muun muassa 
• bentsoehappo ja bentsoaatit (E210-E219) 
• rikkihapoke ja sulfiitit (E220-E228) 
• sorbiinihappo ja sorbaatit (E200, E202, E203) 
• glutamiinihappo ja glutamaatit (E620, E621) 
• atsovärit (E102, E110, E122-E124, E128)
(http://kiloklubi.fi/artikkelit/MeNaiset-Lisäaineiden-jäljillä/872/)

YHTEENVETO:
Koska lisäainetotuuden selvittäminen tuntuu todella aikaa vievältä puuhalta ja yksiselitteistä tutkimustietoa ei ole, pääsee ehkä helpoimmalla, jos välttää kaikkia lisäaineita. Onko sekään sitten kuitenkaan vaivan väärti, kun kerran monissa kansainvälisissä tutkimuslaitoksissa lisäaineiden käyttö on todettu turvalliseksi? Että jos söisi vaan? Johonkinhan sitä joka tapauksessa sairastutaan ja kuollaan. Onko hyöty kaiken ajankäytön väärtti? Tämänkin ajan, mitä olen netissä surffailuun ja blogin pitoon käyttänyt, olisin voinut lukea, ulkoilla, tavata ystäviä tai makoilla vaan ja levätä. Tai sen ajan, kun valmistan vain aidoista puhtaista raaka-aineista päivittäin ruokaa, verrattuna siihen, että voin välillä ostaa kaupasta valmiiksi maustettua ja tehtyä. Välillä kallistun sille kannalle, että parempi kun antaa muiden hoitaa näiden asioiden tutkiminen ja totuuden selvittäminen ja keskittyä syömään virallisterveellisten suositusten mukaan. Kyllä se totuus ennen pitkää löytyy - ei ehkä minun elinaikanani, mutta toisaalta tällaisen yksittäisen ihmisen terveys ja elämä nyt ei historiallisessa jatkumossa ole niin merkittävä muutenkaan. Välillä taas vannon, että jatkoelämä menee huonoja lisäaineita kartellessa.

Ärsyttää, MIKSI TÄSTÄ SYÖMISESTÄ PITÄÄ TEHDÄ NÄIN HEMMETIN VAIKEAA?! Ei riitä, että miettii rasvojen höytyjä ja haittoja. Tai hiilihydraattien. Tai rasvan ja hiilihydraattien yhteisvaikutuksia. Siihen päälle vielä lisäaineasia. Se on varmaa, että karppaamalla myös lisäaineiden käyttö vähenee. Mutta siltikään en ole vaikuttunut, että kokonaisterveys olisi pitkällä aikavälillä karppaajilla parempi. Puuh! Lisäaineista pyrin jatkossa välttämään ainakin natriumglutamaattia, aspartaamia ja kaikkia väriaineita (turhia).

Yksittäisistä lisäaineista löytämääni huolestuttavaa tietoa:

Natriumglutamaatti:

Aromivahvenne natriumglutamaatista viime vuosina käyty kiivas keskustelu on jo johtanut siihen, että lihanjalostaja Snellmanilla on luovuttu natriumglutamaatin käytöstä. Myös Espoon kaupunki lopetti vuonna 2009 natriumglutamaatin käytön kouluissaan.

Natriumglutamaatti on glutamiinihapon natriumsuola, jota ihmisen elimistö itsekin muodostaa. Natriumglutamaatin lisääminen elintarvikkeisiin on huolestuttavaa siksi, että se on keskushermoston tärkeimpiä kiihottavia välittäjäaineita, jonka vuoksi sen on epäilty aiheuttavan herkille ihmisille mm. päänsärkyä, migreeniä, huimausta, astmaoireita, hengenahdistusta, vatsakipuja, kasvojen punoitusta, suolisto-ongelmia ja lihas- sekä nivelkipuja. Muutamassa tutkimuksessa on osoitettu natriumglutamaatilla olevan yhteys myös ahmimiseen ja sitä kautta ylipainoon: natriumglutamaattia saaneilla hiirillä havaittiin vaurioita aivojen hypotalamuksessa, joka säätelee muun muassa ruokahalua ja rasva-aineenvaihduntaa. Suun kautta nautitun natriumglutamaatin vaikutuksien myönnetään olevan epävarmoja, eikä aineen vaikutuksista rasva-aineenvaihduntaankaan ole tietoa riittävästi.Natriumglutamaatin E-tunnus elintarvikkeissa on E621, ja sitä käytetään Suomessa yleisesti esimerkiksi lihajalosteiden arominvahventeena. Elintarvikkeiden säilyvyyttä natriumglutamaatti ei siis paranna, vaan sen yksinomaisena tarkoituksena on saada ruoka maistumaan paremmalta. (http://www.kohtiterveyttä.fi/hyvat-vai-pahat-lisaaineet)

Muuta huomioitavaa:

”Teollistuneissa maissa keskivertokuluttaja syö vuosittain 6-7 kiloa lisäaineita”, kirjoittaa Mats-Eric Nilsson kirjassaan Petos lautasella. (Petos Lautasella, Mats-Eric Nilsson, WSOY, 2008.)

Monen kuluttajan hälytyskellot kuitenkin soivat, ja kovaa, kun heille selviää, että EFSA tutkii kutakin lisäainetta vain yksitellen – viis yhteisvaikutuksista! Käytännössä yli 400 lisäaineen yhdistelmien tutkiminen olisikin mahdotonta.

Lisätietoa:
- http://ekoodit.fi
- E-koodiavain http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julkaisut/?a=view&productId=52
- kritiikkiä ruokateollisuutta ja lisäaineita kohtaan: http://quinoaa.blogspot.fi/2009/07/petos-ymparillamme.html

"TERVEELLINEN" (?) HELPPO NORMIRUOKA, ELI LISÄAINEPOHDINTAA

Kokeilen siis toistaiseksi "normaalia" ruokavaliotani ja seurailen, tuleeko oloon tai arkeen muutoksia. En tiedä, oliko karppauskokeiluni tarpeeksi pitkä ja tiukka (välissä oli niitä hiilaripäiviäkin), jotta olisin saanut siitä kunnon kokemuksen.

Ensimmäinen huomioni tästä normaalista helposta ruoasta: Kaupoissa myytävä normiruoka on suurimmaksi osaksi todella prosessoitua.

Kuluneen 12 tunnin aikana olen syönyt mm.

- soijalesitiiniä ja vanilliiniaromia = O'boy-kaakao
- sakeuttamisaineita (muunnettu peruna- tai maissitärkkelys, pektiini, johanneksenleipäpuujauhe), happamuudensäätöaineita (kalsiumlaktaatti, kalsiumsitraatti, natriumsitraatti, sitruunahapppo), aromia, porkkanatiivistettä sekä väriä (karmiini) = Valion jugurtit
- sakeuttamisaineita E440, E415, happamuudensäätöainetta E330 ja säilöntäainetta E202 = X-tra-mansikkahillo.
- lisää happamuudensäätöainetta = Oltermanni-juusto.

Yllämainittujen lisäksi kuitenkin myös omenan, kunnollista lähileipomon ruisleipää, maitoa, tuorepuristettua appelsiinimehua, voita ja tavallisen viilin.

Kaupassa käydessä huomaa, kuinka jugurttihyllyssä on tsiljoona vaihtoehtoa, mitä on muuteltu joko laktoosipitoisuuden, rasvapitoisuuden, värin, säilyvyyden, koostumuksen, maun ym ym ym. kannalta. Ja vain pari, missä on pelkkää "ehtaa tavaraa". Toki ymmärrän sen - pitäähän kaupan kannattaa. Eihän kaikki ruoka voi pilaantua hyllyyn tai jääkaappiini tai näyttää epämiellyttävältä. Mutta voimmeko todella luottaa siihen, että luonnottomuudelta ja kemikaaleilta kuulostavat ainekset ovat meille tässä määrin turvallisia?

Tähänastisessa elämässäni olen oppinut, että osa lisäaineista on pahoista nimistään huolimatta täysin luonnollisia. Tai ainakin synteettisesti valmistettuja vastaamaan luonnossa esiintyviä aineita. Osan nimet kuulostavat kemiallisilta monstereilta, valmistajat vieläpä huijaavat asiakasta ilmoittamalla E-koodin sijaan nimen tai toisin päin. Vaarallisuuden selvittääkseen aihetta täytyisi opiskella valtavat määrät. Näin ollen tavan kuluttajan täytyy uskoa niitä, jotka aihetta ovat opiskelleet ja tutkineet ja sen parissa työkseen puuhailevat. Uskoako virallisterveellistä totuutta (määrällisesti enemmistö) vai toisinajattelijoita?

"Elintarviketurvallisuusvirasto muistuttaa, että lisäaineita lisätään elintarvikkeisiin tarkoituksella ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi estämään bakteereiden ja muiden tauteja aiheuttavien mikrobien kasvu, parannetaan elintarvikkeen koostumusta, makua, ulkonäköä tai ravitsemuksellista laatua. Lisäksi lisäaineet ovat hyvin tutkittuja ja niiden turvallisuus on arvioitu monin erilaisin puolueettomin tutkimuksin ennen kuin ne hyväksytään markkinoille ja käytettäväksi elintarvikkeiden valmistukseen. 
--- 
Eräät lisäaineet saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin.
---Turvallisuus- ja saantitutkimusten perusteella komiteat asettavat joillekin lisäaineille ADI-arvon (Acceptable Daily Intake), joka tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Esimerkiksi virvoitusjuomissa makeutusaineena käytetyn aspartaamin (E 951) ADI-arvo on 40 milligrammaa/kg. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä makeutusaineita, saa 60-kiloinen henkilö turvallisesti käyttää joka päivä aspartaamilla makeutettua tuotetta neljä litraa. 
Euroopan unioni edellyttää, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Elintarvikevirasto on kartoittanut suomalaisten lisäaineiden saantia ja tutkimusten perusteella lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma. Myös 13 kk:n - 6 vuoden ikäisillä lapsilla lisäaineiden saanti on keskimäärin kohtuullisella ja turvallisella tasolla." (Evira.fi)

"http://finland.somefood.org/?page_id=855" (Tämän sivuston ylläpitäjästä, hänen koulutuksestaan tai ylipäänsä asiantuntemuksestaan minulla ei ole käsitystä. Kovasti kommentoijissa tuntuu olevan allergisia ihmisiä, minulle keskustelu tuntuu vieraalta, kun en saa allergiaoireita mistään.)

Kumpaan siis luottaa - mene ja tiedä! Onko tutkimusta tehty tarpeeksi pitkään ja tarpeeksi luotettavasti? Kun onhan maailma muutenkin pullollaan asioita, joista emme vielä tiedä. Toisaalta hyvinhän nuo näyttävät muutkin hengissä säilyvän näitä elintarvikkeita käyttämällä. Toistaiseksi taidan luottaa siihen, että olennaiset riskilisäaineet selvittämällä ja niiden määrää vähentämällä, niistä kuitenkaan kokonaan luopumatta, jatkan elämääni.

Toisaalta mietin myös, miksi vain ruoasta ja sen lisäaineista pauhataan. Päivittäin syömme lautasilta, joihin jää tiskiainejäämiä, käytämme vaatteita, joihin jää pesuainejäämiä, pesemme hampaamme kemikaaleilla, nautimme ruokaa, joka on pakattu kaikenlaisiin kemikaaleihin, levitämme ja suihkimme ihollemme ja hiuksiimme kemikaaleja. Jne jne jne. Mitähän ne sitten aiheuttavat? Sekin aihe tuntuu olevan kuin pohjaton suo, tietoa suuntaan jos toiseenkin. Pieni ihminen menee aivan sekaisin ristikkäisestä informaatiosta. Taas täytyy valita, keneen luottaa. Elää vaan ja ottaa riski, että joskus tässä sairastutaan ja kuollaan kuitenkin.

Ja ennen kaikkea pohdin sitä, pitäisikö minun mieluummin keskittyä syömään yllä mainittua puhdasta, kemikaalitonta, ruokaa, eikä niinkään vähähiilihydraattista. Monestihan karppaukseenkin kuitenkin liittyy pyrkimys puhtaan ruoan käyttöön, varsinkin, kun prosessoitu ruoka usein on myös hiilihydraattipitoista tai vähärasvaista.



Listaan tähän loppuun vielä elämääni helpottaakseni

Käytössäni olevia "PUHTAITA" RUOKA-AINEITA, joissa käytetty perusaineksia eikä lisäaineita:
(listaan sitä mukaa, kun keksin)

- Juurekset, vihannekset, yrtit, marjat, hedelmät.
- Puhdas, täysin käsittelemätön liha, kana ja kala (pelkkä naturel-merkintä paketissa ei vielä takaa mitään).
- Riisi, pasta
- Puurohiutaleet (kaapissani Elovenaa, Nallen riisipuurohiutaleita sekä Neljää viljaa)
- Pähkinät, siemenet
- Osaa jauhoista ehkä saisi ilman jauhonparanne E300:ta (joka myöhemmin osoittautui askorbiinihapoksi, eli C-vitamiiniksi)? Täytyy tutkia...
- Sokeri
- Maito, kerma, luonnonjugurtti (lisätty D-vitamiinia), kermaviili,
- Kananmuna
- Peltolan Ruislimppu
- Voi, rypsi- ja oliiviöljy
- Tomaattimurska
- Ketsuppi (!)
- Kivetön kalamata-luomuoliivi
- Säilyke-hernekeitto (!)
- Säilyketonnikala
- Fazerin CACAO (no joo, jotain "aromia" siinä on, mutta laitettakoon silti tähän listaan, kun ei muuta)


 Käytössäni olevia "PROSESSOITUJA" RUOKA-AINEITA, eli niitä, mihin on lisätty kaikenlaista:
(Ottamatta ollenkaan kantaa siihen, kuinka epäterveellisiä / terveyttä edistäviä nämä korvaani teollisilta kuulostavat ainesosat ovat - itse asiassa myöhemmässä tarkkailussa totesin osan tällä tietoa ihan terveellisiksi tai pikemminkin terveellisyyttä / makua / koostumusta parantaviksi.)

- Margariini: emulgointiaine,säilöntäaine kaliumsorbaatti, happamuudensäätöaine sitruunahappo, aromi
- Meetwursti: soijaproteiini, hapettumisenestoaine askorbiinihappo, mustapippuriaromi, elintarvikevärit E150c & karmiinit, säilöntäaine E250
- Salami snack (mini-olutmakkarat): Maltodekstriini, glukoosisiirappi, stabilointiaineet (trinatriumsitraatti, natriumasetaatti), hapettumisenestoaineet (askorbiinihappo, natriumaskorbaatti).
- Ruokakerma (Flora Kevyt Ruoka): muunnettu tärkkelys, stabilointiaineet (metyyliselluloosa, ksantaanikumi), emulgointiaine (polysorbaatti 60), sokeri, aromi, väri (beetakaroteeni).
- Creme Bonjour-levite: muunnettu tärkkelys, liivate, stabilointiaineet (johanneksenleipäpuujauhe, pektiini), säilöntäaine (kaliumsorbaatti).
- Kaakao: emulgointiaine soijalesitiini, vanilliiniaromi
- Suola: Paakkuuntumisenestoaine E554 ja E535
- Vehnäjauho: jauhonparanne E300
- Mascarpone-juusto: happamuudensäätöaine E330
- Pesto: glukoosisiirappi, säilöntäaine lysotsyymi, happamuudensäätöaine E270, aromit
- Säilykeananasviipaleet ananasmehussa: Happamuudensäätöaine (E330)
- Aurinkokuivatut tomaattikuutiot basilicaöljyssä: Happamuudensäätöaine (E330)
- Artisokansydämet suolaliemessä: Happamuudensäätöaine (E330)
- Sinappi: glukoosi-fruktoosisiirappi, värit E150c, E101), chiliaromi
- Felix Maku-kurkut: aromit, sstabilointiaine (kalsiumkloridi), säilöntäaine (natriumbentsoaatti)
- Green Canderel Stevia -makeutusjauho:  maltodekstriini (tärkkelystä, ei E-koodia), makeutusaine stevioliglykosidit (E960), aromit (ei muuta!)
- Hermesetas-nesteen sisältöä en 20 minuutin googlailusta huolimatta saanut selville, sitä ei tunnu valmistajakaan kehtaavan sanoa. Hermesetas Gold -neste on ilmeisesti tehty sakariinista (E954) ja syklamaatista (E952), mutta minulla on ihan tavallista versiota, ei Goldia. Jotain lisäaineita, kuitenkin. Noista ysiviisnelosesta ja ysiviiskakkosesta en kyllä vielä ole löytänyt negatiivista, joten jos pysyy kohtuudessa, ehkä niistä ei niin ole vaaraa.

Ja yllä olevasta havainnosta päästäänkin takaisin jo aiemmin sivuamaani sokeri vs. makeutusaineet -pohdintaan!

"Erityisesti kannattaa pidättäytyä nauttimasta makkaraa, jäätelöä, pakattuja leivonnaisia, valmiskeittoja, lihaliemivalmistetta, virvoitusjuomia ja karamelleja. Lapsien lisäaineiden saantia voi vähentää rajoittamalla makeisten ja limujen kulutusta. Nimenomaan karkeissa on runsaasti lisäaineita, sillä ne sisältävät sekä makuaineita, makeutusaineita, aromiaineita, rakenteeseen vaikuttavia aineita että väri- ja säilöntäaineita!"

(http://www.kohtiterveyttä.fi/hyvat-vai-pahat-lisaaineet)

Hiilarikokeilua

Eilen aamiainen ja lounas menivät vielä karpaten.

Sen jälkeen aloitin kokeilun: Muuttuuko oloni, jos otan hiilarit taas valikoimaan.

Olen syönyt sittemmin mm. 4kpl karjalanpiirakoita, palan pullaa, aamupuuron, appelsiinimehua, pari normaalia kaupan sokerista jugurttia, banaanin ja falafel-pitan. Ja iltapalaksi sen lempparin: Paikallisen leipomon ruisleipää juustolla, kylmää Oboy-kaakaota ja Valion herkullinen jugurtti.

Ainakaan vielä en huomaa muuta eroa kuin että karppiruoka piti paremmin nälän. En ole saanut ähkyä aikaiseksi tällä hiilarisyömisellä, toisaalta olen syönyt melko pieniä annoksiakin. Aina on jäänyt sellainen olo, että vähän jotakin voisi vielä mupeltaa. Varsinkin, kun vihdoinkin ruoka on niin HYVÄÄ!!!

Ainakaan vielä ei nälkäkiukkua, ei turvotusta eikä muutenkaan mitenkään erilainen olo kuin viimeisen parin viikon aikana.

To 3.10.2013

AAMIAINEN:

Jääkaapin tyhjennys:
Omenahyveen jämät.
Mustikkarahkan jämät.
Keitetty kananmuna.
Lasi tuoremehua.

LOUNAS:
Italialainen jauhenlihapihvi ja pari mustapippurista uunitomaattia.

Tänään ensimmäistä kertaa koin, että olisin halunnut syödä kouluruokalassa: Ihanaa mannapuuroa ja mehukeittoa, lempparini... Seuraavalla kerralla varmasti syön!

Ke 2.10.2013

AAMIAINEN:
Neljän viljan puuro maidolla ja voisilmällä.
Kananmunan valkuainen.
Mustikkarahkaa.

LOUNAS:
Unkarilaista makkarapataa.

VÄLIPALA:
Nakki
Mustikkarahkaa.

ILLALLINEN:
Nonna Giovannan italialaiset jauhelihapihvit ja mustapippuriset uunitomaatit.
Lasi mansikkasmoothieta.

Ti 1.10.2013

AAMIAINEN:
Pala leipäjuustoa.
Kananmunan valkuainen.
Mansikkasmoothie

LOUNAS:
Kouluruokalan kalkkunakastike (taas kerran enempi sattumia närkkien) ja salaattia. Kaksi lasia maitoa.
Ystävän synttärin kunniaksi pala mokkapalaa.

VÄLIPALA:
1 Nakki

ILLALLINEN:
Unkarilainen makkarapata (chorizoa, paprikoita, sipuleja, kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, mausteet)
Vesi

ILTAPALA:
Mustikkarahka (Rahka, kermavaahto, mustikat, Hermesetas)


Edelleen tuskailen makeutusaineiden käytön kanssa. Jotenkin mieli mieltää sokerin terveellisemmäksi. Vaan kun makua ei ilman sokeria kerta kaikkiaan ole. Vaikka pitkään karpanneilla maku olisi kuinka tottunut, minä en edes halua totuttaa itseäni siihen, että pidän tympeästä sokerittomasta rahkasta tai kermasta. Haluan maistaa kuten normaalit ihmiset.

Ma 30.9.2013

AAMIAINEN:

Olin suunnitellut syöväni aamulla munakokkelia ja pekonia, mutta aamulla en taaskaan pystynyt. Jokin siinä on, että aamulla kaipaan jotakin raikasta; Hedelmiä, marjajugurttia, viljaa (entisessä elämässä); Joko puuroa tai viljaista leipää, missä on salaattia ja kurkkua/tomaattia/paprikaa. Runsasta aamiaista, mutta ei rasvamättöä.

Koska en saanutkaan suunnittelemiani ruokia alas, jouduin improvisoimaan; Lasillinen mansikkasmoothieta (edelleenkään en osaa tehdä hyvän makuista, smoothieista on kadonnut ilo, täytynee ottaa makeutusaineet tai sokeri tai edes banaani taas käyttöön) ja kaks palaa RUISPALOJA.

LOUNAS:
Koululla 2kpl uunimakkaroita (jotain B-luokan jauhomakkaroita) ja reilu lautasellinen salaattia.

VÄLIPALA:
Kiire!
Kourallinen cashew-pähkinöitä.
Lasi mansikkasmoothieta.
Pala leipäjuustoa.
Kaksi nakkia.
Omena.

ILTAPALA:
Omenahyve.

su 29.9.2013

AAMIAINEN:

Kaakaomousse.

Olen menossa ystävien kanssa brunssille, joten säästin ruokahalun sinne. Jotakin pientä piti kuitenkin syödä, että jaksaa odottaa yhteentoista. Brunssilla en aio hirveästi valikoida, mitä syön.

BRUNSSI:
Passion-bellini (kuohujuoma makusiirapilla)
Ricotta-fritta + ilmakuivattua possua + tomaattisalaattia
Aamiaismuffini + savulohta + eggs benedict
Korvapuusti
Lämmin suklaafondant ja vadelmajugurttijäätelöä
Juomaksi omenamehua, vettä, omenamehua ja tummasuklaakaakao.

Brunssin jälkeen olin aivan ähky. Kyseessä ei ollut noutopöytä vaan pöytiin tarjoilu ja kaikki oli niin herkullista, etten millään raaskinut jättää maistamatta kaikkea. Korvapuustista pystyin syömään enää puolet ja fondantia + jäätelöä lähinnä maistoin. Valtavan ruokamäärän vuoksi pari tuntia meni sohvalla maatessa, mutta ei minulle kyllä mitään hiilarioireita tullut. Vatsa pysyi rauhallisena, iltaseitsemältäkään ei ollut vielä nälkä. Olipa ihanaa syödä kokonainen ateria ilman pohtimista ja mistään kieltäytymistä!


ILLALLINEN:
1/3 mozzarella, mantelikuhaa, kermaviilikastiketta, purjolisuketta. Maitoa.



-----
Lähtömitat:  59,3kg / 85 / 69 / 102
Tilanne nyt: 56,8kg / 85 / 67 / 101
( = Aamupainot ennen syömistä ja pukeutumista, päivällä aina 1-2 kg enemmän.)

VHH- JÄLKIRUOKIA / HERKKUJA

HYVÄKSI TODETTUJA:
- kaakaomousse
http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=2140
helppo, nopea, perustarvikkeista, karppimaiseen tapaan tummasuklainen ja sokeriton maku, laitoin ohjetta reilummin hermesetasta. Ei niin hyvää kuin entisessä elämässä syömäni, mutta paremman puutteessa kelpaa oikein hyvin. Jos välttää lisäaineita (hermesetas!), niin vaikeaksi menee.


- Omenahyve
http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=94
Olisihan sitä makua ollut enemmän, jos sokeria saisi käyttää. Mutta meni näinkin.




HYVÄN KUULOISIA, EI VIELÄ TESTATTUJA:


- Suklaamousse-mascarponejälkkäri

http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=144

- Kookos-vadelmamousse (jäädyke)

http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=126

- mustikkavaahto
http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=569

- Suklaa-kookospannacotta
http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=1850

RESEPTIPANKKINI

Tähän postaukseen lisäilen minulle maistuvia, karppaajalle (ja voin ja kerman kohtuukäytöllä virallisterveellisellekin) sopivia reseptejä. Useimmat resepteistä ovat löydettävissä karppaus.infon reseptipankista.

- Tomaattipohjainen jauhelihakastike ja kesäkurpitsatagliatellet.
- Lohta ja uunikasviksia.
- Kuhaa (perinteiseen tapaan, mantelikuhaa, ...) ja purjolisuketta
- Halloumisalaatti
- Fetabroilerpihvit ja joku lisuke.
- Unkarilainen makkarapata: Kolmea eri paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa, sipulia, valkosipulinkynsiä, kirsikkatomaattia, chorizo-makkaraa, öljyä, paprikamaustetta, mustapippuria, suolaa, uuniin)
- Nonna Giovannan italialaiset lihapullat (korvaten korppujauhon ja maidon toisella munalla) ja mustapippuriset uunitomaatit.
- TexMex: Normaalit tortillalisukkeet (maustettu jauheliha, salsa, salaatti, tomaatti, juustoraaste, luonnonjugurtti), tarjoiltuna kaalinlehdellä.
- Naudan sisäfile. Pannulla voissa paistettuna, suolaa ja pippuria. Lisukkeena tällä kertaa salaatti.
- Härkäruukku (naudan sisäfilettä paloina, ruskistetaan voissa, sipulia, paprikasuikaleita, kerman ja maidon sekoitusta 1/1 (=kevytkerma). Suolaa, pippuria paljon, soijaa hiukan. Hillosipuleita, jos ei ole ihan absolutisti sokerin ja lisäaineiden suhteen). Lisukkeena paistettu kaali, eli valkokaalia oliiviöljyssä pannulla, maustetaan suolalla, valkopippurilla ja valkosipulimausteella.

KARPPAUKSEN HYVIÄ JA HUONOJA PUOLIA

Listaan alle karppaukseen siirtymisessä havaitsemiani hyviä ja huonoja puolia, verrattuna vaikkapa siihen, että syö "perussuomalaisesti" (eli yrittäen virallisterveelliseen päin, mutta sallien itselleen enempi lipsumista ja herkuttelua). Kaikki alla oleva on minun kokemuksiani, joku toinen saattaa kokea asian toisin. Kommenttilaatikkoon saa ehdottaa omia huomioita!


HYVÄT PUOLET:
- Karppiruoka pitää nälkää paremmin kuin hiilarit.
- Hiilareita leikkaamalla olen itse välttänyt ruokailun jälkeiset väsymyskohtaukset. Hiilarit väsyttävät minua. (EDIT: Otettuani kouluruokahiilarit takaisin ruokavalioon, väsymyskohtaukset pysyneet edelleen poissa. Väsymys johtui ehkä opepöydältä suuhun eksyneistä kekseistä, kakuista tm. tai jostain ihan muusta.)
- Vatsa on litteämpi (suolisto sen sijaan ei toimi yhtä hyvin, jostain pitäisi kehittää kuituja).
- Paino putoaa kuin itsestään. Tarkoitukseni ei ollut laihtua, mutta tässä sivussa on lähtenyt yli kilo / viikko, ilman mitään laihduttamista (alun tiukka vaihe). Vaihdoin vain pastan, perunan, riisin, jauhot ja sokerit kasviksiin / proteiininlähteisiin / runsaampaan rasvankäyttöön. Kertaakaan ketovaiheen (jolloin ruoka äklötti eikä tehnyt mieli syödä mitään siitä, mitä oli lupa syödä) jälkeen en ole kokenut kunnon nälkää, vain sellaista, mikä välillä muistuttaa syömisestä. Annokset ovat pienentyneet luontaisesti - karppiruokaa ei pysty syömään yhtä paljon kuin raikkaammaksi kokemaani virallisterveellistä. Täyteen tulee pienemmällä, mutta olo ei silti ole ähky, eikä tule niin paljon närkkimisen tarvetta, kuin hiilareilla (että lisää ja lisää ja lisää). EDIT: Otettuani puurot, täysjyväleivät ym. takaisin ruokavalioon (eli hyväkarppaus), kilot tulivat hetkessä takaisin.
- Karppiruoka on lisäaineista puhtaampaa.
- Tulee syötyä enemmän kasviksia. Mielestäni lihansyöntini ei ole lisääntynyt. Lähinnä syön enemmän kananmunia, pähkinöitä, kasviksia, jugurttia/rahkaa ja juustoja.


HUONOT PUOLET:
- Ruoanvalmistusta on enemmän kuin perussuomalaisessa ruokavaliossa. Sen sijaan, että voisin ottaa jääkaapista valmiin maustetun jugurtin, minun täytyy värkätä annokseni luonnonjugurtista, marjoista ja sokerista. Sen sijaan, että voisin lämmittää edes välillä nopsaan hernerokkapurkin liedellä tai mättää pakastesipulisekoituksen, kerman ja kinkkusuikaleet vuokaan, minun täytyy valmistaa ateriani alusta (raaka-aineista) saakka itse ja kasviksissa näpertämistä ja valmistelua on ylipäänsäkin enempi kuin perunapastariisimätössä. Fiksua ja terveellistä kyllä tämä raaka-aineiden käyttö ja itse ruoan valmistus, suositeltavaa perussuomalaisillekin, mutta aikaa vievää!
- Kun kaikista maailman ruoka-aineista saa käyttää enää osaa, on valikoima väistämättä suppeampi. Sama koskee erityisesti juomia, käytännössä ruokajuomaksi jää yksi sallittu terveellinen vaihtoehto: vesi (+maito/piimä rajoitetusti). Ruokien osalta auttanee, kun karppaa pitkään ja kerryttää itselleen laajan karppireseptien kokoelman.
- Kahviloissa ja ravintoloissa on huomattavasti vähemmän annoksia karppaajalle kuin perussuomalaiselle. Perussuomalainen saa syödä kaikkea, karppaaja vain murto-osaa annoksista. Ravintoloista nyt vielä löytyy joitain annoksia, missä on kasvislisuke (vähintään pyytämällä tekevät), mutta kahvilat keskittyvät pullamössöön ja sokeriherkkuihin.
- Kyläillessä joutuu useimmiten kieltäytymään emännän ruoista: Usein tarjolla on vain jauho- ja sokeripitoisia tarjoomuksia.
- Koska pikaruokaa on vaikea löytää, joutuu mukana kuljettelemaan eväitä, hätävaroja jne.
- Joka pitää makeasta, joutuu käyttämään keinotekoisia makeutusaineita. Niiden terveysvaikutuksista on monenlaisia käsityksiä.
- Ainakin minulla suolisto toimii huonommin. En tiedä, mistä sitten saisin tarpeeksi kuitua. Ilmeisesti siemeniä, pähkinöitä ja kasviksia pitäisi syödä enemmän, ehkä heittää vaikkapa jugurtin joukkoon.

JÄÄ NÄHTÄVÄKSI:
- Pitkäaikaiset terveysvaikutukset: Pitkäaikaisvaikutuksista ei tunnu olevan konsensusta. Käsittääkseni tutkimustiedosta löytyy kättä pidempää sekä virallisterveelliseen että karppileiriin, toisaalta kaikista terveysvaikutuksista tietoa ei kai ole luotettavasti edes saatu. En ole vakuuttunut kummankaan ruokavalion yltiöterveellisistä vaikutuksista sydän- ja verisuonitauteihin, metaboliseen oireyhtymään, syöpiin tm. Ja jos jompikumpi ruokavalio yhtä edellämainituista sairauksista ehkäisisikin, toista se sen sijaan saattaa jopa pahentaa. Jään odottamaan aktiivisempaa tutkimusta ja mahdollisesti joskus odottavaa konsensusta.

28.9.2013

AAMIAINEN:

Eilisen pizzamätön jälkeen (söin puolet) aamulla ei tehnyt yhtään mieli mitään raskasta. Selailin kuumeisesti vaihtoehtoja.

Eiliseen mennessä olin keksinyt seuraavat vaihtoehdot aamiaiseksi:
1) jugurtti / viili / rahka / pirtelö marjoilla tai hedelmillä,
2) kananmuna jollakin tavalla valmistettuna, tai erilaiset "munanjatkeet" (ks. tarkemmin aamiaispostaus)
3) lihaosasto eli pekoni / nakit / makkarat
4) mantelileipäset (niitä ei nyt ollut, eikä edes tarpeita)

Lähinnä kohdat 1 ja 4 tuntuivat mahdollisilta, mutta mantelileipäsmateriaalia ei siis tähän hätään ollut, joten vetäisin alkuun lautasellisen viiliä mustikoilla ja makeutuksella. Siinä kohtaa oli yhä nälkä, mutta ei mielihalua kohtia 2 ja 3 kohtaan. Ahdoin itseeni kuitenkin pari einesnakkia, kun ne tuntuivat vähiten ällöltä vaihtoehdolta. Vannoin leipovani vielä tänä viikonloppuna noita mantelileipäsiä - josko niistä saisi sitä raikkaampaa fiilistä aamuun! Mieleen tuli myös jossakin reseptikirjassa ollut leikkelelautanen: Salaatinlehden päälle juustoa ja kinkkua tm. Silloin se tuntui hassulta, nyt muun raikkaan vaihtoehdon puutteessa voisi alkaa jo maistuakin.

Viili, nakki ja REAL-aamiaisen (+lasi tuoremehua + lasi maitoa) jälkeen olin tyytyväinen.

LOUNAS:
Kävin päivällä paikallisessa ostoskeskuksessa. Olisin kovasti halunnut yhdistää shoppailuun perinteiseen tapaan pistäytymisen ravintolassa tai kahvilassa, mutta sepä osoittautuikin karppaajana vaikeaksi. Kantakahvilassa oli tarjolla vain erilaisia leipiä, kakkuja, pullia ja viinereitä. Aika heikot karppitarjoomukset olivat myös Subwayssä, Mäkkärissä, pasta- ja pizzaravintolassa sekä kiinalaisessa. Ainoaksi vaihtoehdoksi olisi jäänyt muutamassa paikassa tarjottu salaatti. Tylsää! Päätin entistä varmemmin, että en ole lopun ikääni karppaaja. Olisi ollut ihanaa ottaa vaikkapa joku herkullinen patonki ja laadukas limonadi. Mitä ihmettä karppaajat esimerkiksi tilaavat, kun menevät ystävien kanssa kahvilaan? Vai eivätkö he mene? Comments?

Onneksi ei ollut nälkä, joten maltoin kotiin saakka ja vetäisin palan eilistä pizzaa. Pohja toimii paremmin kylmänä kuin lämpöisenä, silti loppupalasta närkin vain päälliset suuhuni ja heitin pohjan pois.

ILLALLINEN:
Mantelikuhaa, kermaviilikastiketta ja purjolisuke. Sitruunalla maustettua vettä.

LEFFAHERKKU:
Kaakaomousse

----

Aamupaino 57,7kg, ympäryksiä en ole jaksanut mitata.

IDIOOTTIKARPISMIA

Yritän suhtautua avoimin ja positiivisin mielin karppaukseen, mutta välillä on erityisen vaikeaa. Näitä vaikeimpia hetkiä on mm. karppaus.infon keskustelupalstan ja reseptiforumin lukeminen. Suurin osa karppaajista tuntuu olevan ihan fiksua ja ystävällistä väkeä, mutta yllättävän paljon joukkoon mahtuu porukkaa, jotka tuntuvat olevan ihan aaseja; eivät kyseenalaista mitään, eivätkä salli omastaan poikkeavia mielipiteitä. Se, että karppaus sopii heille, tarkoittaa sitä, että sen pitää sopia kaikille ja kaikkien pitäisi syödä niin. Karppaus on heidän mielestään ratkaisu ihan joka vaivaan (-> Heikkilä - vai esittääkö media hänet vain niin?). Karppauksessa on vain hyviä puolia, kun taas virallisterveellisessä vain huonoja (kärjistetty esimerkki, mutta siltä välillä tuntuu kommentteja lukiessa). Ja sitten on vielä ne, jotka haukkuvat virallisterveellistä, vaikka ovat syöneet ihan muutoin kun se ohjeistaa. Vaikka karppauksen ydin on vallitsevan näkemyksen kyseenalaistamisessa, jotenkin tuntuu, että karppaus vetää puoleensa sitä kyseenalaistamatonta kansanosaa. Kun ideologia on omaksuttu, on aika heittää aivot narikkaan, uskoa kaikki, mitä gurut sanovat ja tehdä ihan älyttömiä syy-seuraus -päätelmiä.

(Tai ehkä virallisterveellisellä ja perussuomalaisella puolella on yhtä paljon näitä aaseja, mutta en vain harrasta keskustelupalstoja... :) )

Kerään tähän tutustumisretkeni myötä klassisia löytämiäni idiotismeja ja puran samalla omia idioottikarppitraumojani kommentoimalla ikävästi:

"Tein tällä (karppi)ohjeella pizza tänään ja olipa ylläri miten hyvin onnistui ja maistuikin tosi hyvältä.Tosin ei tarvinnut syödä kuin yksi palanen,kun tuntui,että on jo rittävän kylläinen olo.Ennen vedin pellillisen surutta ja kärsin kaameasta ähkystä lopun iltaa!" 

Siis haloo! Ensin sanoo, että ennen veti pellillisen normipizzaa ja siitä tuli sitten kaamea ähky? No ihmekö tuo, että karppaajana on parempi olo, kun vetää vain sen slaissin, olisko kannattanut silloin muinoin jo syödä vähemmän... Ja tässä kohtaa IHAN turha selittää, että sen millin ohkainen jauholätty vetää sensorit niin sekaisin, että kertakaikkiaan on vaan pakko vetää koko pellillinen. Onhan siinä normipizzassakin suurin osa noita päällisiä; rasvaa ja proteiinia. Oisko nyt käynyt niin, että kun aloittaa karppauksen ja suggeroi itsensä johonkin ideologiaan, on helpompi rajoittaa syömisiään ja ottaa vain se pala (plus tottakai pohjan munamättö, joka toki on täyttävämpää kuin jauho)? Tottakai rasva ja proteiini pitävät nälkää paremmin kuin hiilari, mutta yllämainittu lause nyt on jo sen sortin idiotismia, että huh!

"Tein normipizzan samalla kertaa lapsille ja pohja oli kuin kengänpohjaa tähän verrattuna. "

Suomeksi: Olet niin saakelin huono kokki, että et osaa edes tehdä kunnollista pizzapohjaa. Idioottimaista tässäKÄÄN kohtaa tehdä yhteenvetoa, että kylläpä se normaali ruokavalio on ihan hirveää ja karppaus taas autuaaksi tekevää - ah, miten pizzapohjatkin ovat PAAAALJON parempia karppaajilla. Minä olen aika monessa maassa aika monentyyppistä pizzaa syönyt, mutta en muista ikinä niin huonoa pizzapohjaa saaneeni kuin tällä The Pizzapohjalla (jota monet karppaajat hehkuttivat). Koska syön nyt vähähiilihydraattisesti, syön mielelläni tämän (taas kerran koostumukseltaan paistettua munaa muistuttavan) lätkäreen, koska täytteethän siinä pääosassa ovat. Mutta rehellisesti sanottuna: Ei todellakaan ole parempaa kuin tavallinen pizzeria- tai kotiuunipizza.

3 minuutin broilerherkku

Tämä mikroruoka valmistuu kätevästi myös työpaikalla ja kaikki eikarpit on kateellisia.
yksi annos

1 kypsä broilerin rintaleike
1/4 osa Koskenlaskijapaketista
3/4 dl kuohukermaa
mausteita maun mukaan

Irrota luut broiskusta ja paloittele se suupaloiksi keittolautaselle tai kulhoon. Pilpo Koskenlaskija sokeripalan kokoiseksi ja lisää kerma ja mahdolliset mausteet.
Kuumenna 3 min täydellä teholla ja sekoita. Juusto saostaa kastikkeen noin minuutissa. Herkkusi on valmis. Bon appetit! 

Jep jep. Siis juurikin hyvin kateellisiksi varmaan tulevat nämä ei-karppaavat työkaverisi, kun näkevät sinun vetävän pelkkää kanakastiketta ilman mitään. Tuliko mieleesi, että ei-karpit saavat syödä vielä paljon herkullisempia kanakastikkeita JA sen lisänä herkullisia lisukkeita?

KARPIN JUOMAVAIHTOEHDOT

SALLITUT:
- Vesi
- Maito (ei mielin määrin)
- Viini (pidän sitä vähää, minkä sitä juon, silloin harvoin, kun sitä juon, sallittuna)
- Tee. En oikein välitä.


SALLITUT, MUTTA MIELESTÄNI EI-TERVEELLISET:
- Kivennäisvedet
- Light-limsat
- Kahvi


"KIELLETYT", MISTÄ LUOPUMINEN TUNTUU VAIKEALLE (SIKSI EN LUOVUKAAN KOKONAAN!)
- Laadukkaat tuoremehut
- Kaakao, ainakin sokeroitu.
- Vappuna sima
- Kesäjuhlissa louhisaaren juoma
- Juhlissa kotikalja
- Juhlissa kuohuviinit
- Tiettyjen kavereiden kanssa viihteellä salmiakkikossuperinne.
- Lomamatkojen satunnaiset Mojitot ja Daiquirit.


KIELLETYT, MITKÄ EIVÄT MERKITSE MINULLE MITÄÄN:
- Olut
- Siideri
- Lonkero
- Yllämainittuja lomadrinkkejä lukuunottamatta muut drinkit.


Kovasti pohdin, kumpi olisi parempi: Juoda sokeri-colaa, vai lightia. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan (mutua!), että sokeri on pienempi paha terveydelle kuin makeutusaineet. Sokerijuomissa on kuitenkin, ihan kuin lighteissakin, ne hiilihapot, väri- ja lisäaineet. Että onko se makeutusaine nyt sitten enää tuon kaiken päälle kovin paha. Enkä onneksi noita nyt usein juokaan, mutta kerran kuitenkin. Ajatuksia saa laittaa kommenttikenttään.

----
Lisäilen tähän sitä mukaa juomia, kun tulee vastaan / mieleen.

AAMIAISVAIHTOEHTOJA

Listaan tähän postaukseen karpille tai hiilaritietoiselle sallittuja aamiaistarpeita. Koska olen huono aamuheräilijä, arvostan aamiaisessa nopeaa valmistumisaikaa. Mielellään saisi siis olla kaivettavissa jääkaapista lähes suoraan, eli yön yli säilyvyys tai pakastettavuus lasketaan plussaksi. Kommenttilaatikossa saa vinkata omia ideoita / suosikkeja!


- Maustamaton jugurtti / viili / rahka marjoilla / hedelmillä (ja mahdollisesti makeutuksella). Pirtelön luen samaan kategoriaan, jos samat ainekset. Tähän kannattaa lisätä kuituja; Siemeniä, pähkinöitä, leseitä tm.
* Jos ei ole niin nokonuuka hiilareista, ihan mahtavan hyvää viiliä saa, kun lorauttaa sekaan hunajaa, rusinoita ja vadelmia.
* Jugurtti, makeutus, marjat, cashew-pähkinät, nam!
* Hedelmäsalaatti, jonka päälle jugurttia.

- Hedelmäpirtelöt, -jugurtit, -viilit, -rahkat.
* Suosikkini banaani-mustaherukka. Vaatii kyllä makeutusta myös.
* Myös mustikasta ja mansikasta tulee hyvä, mansikkabanaani ei välttämättä vaadi edes makeutusta.

- "Voileipä ilman leipää": Salaatinlehti, jolla leikkeleitä. Makkaroissa tosin lisäaineita aika hurjasti, joten ne ovat jääneet minimikäytölle sitä kautta.

- Kananmuna keitettynä, paistettuna, kokkelina.

- Pekoni, nakit / makkarat.

- Erilaiset "munanjatkeet", eli:
* aamiaismöttöset (vähän kuin kinkkujuustopiirakkaa, mutta piiras puuttuu ja perusaine on muna)
* sesam-leipäset (munaa ja juustoa esim. sesaminsiemenillä ryyditettynä)
* oopsit
* karppaajan lätyt, leivät jne, mitkä perustuvat kananmunaan.
Yllä olevien "vaihtoehtojen" ajattelen olevan samaa tavaraa eri paketissa. Muna kun muna, aina se tulee rakenteessa ja maussa läpi.

- Mantelileipäsiä täytyy kokeilla, kun tarjolla kerrankin olisi jotakin, missä ei ole iänikuista munaa. Iänikuista juustoa kuitenkin. Voi kun voisi edes viikon viettää ilman munaa ja juustoa! Tai kolme päivää...

- Hedelmät (rajoitetusti!)

- Metvurstipiirakka: En kyllä miellä varsinaisesti perinteiseen aamupalakäsitykseeni kuuluvaksi, mutta miksei sitä voisi syödä aamullakin tällaista.
- "Jytky" Sama vika kuin yllä, melkoinen pläjäys ja ruokaisa. Mutta listataan nyt tähän, niin saadaan vaihtoehtoja!

---
Lisäilen tähän sitä mukaa aamiaisvaihtoehtoja, kun tulee vastaan / mieleen.

PIKARUOKAA

Tiedän, että pikaruoka ei oikein kuulu karpin ajatusmaailmaan, vaan syömiset pitäisi tehdä raaka-aineista saakka itse. Kaikilla ei kuitenkaan ole ajallisesti mahdollisuutta kokkailla joka päivä kotona pitkän kaavan mukaan, joskus kokkailu venyy iltaan ja tarvitaan nopeaa välipalaa ja joskus taas pitäisi kaupungiltakin löytää jotakin pikaista hiilihydraattitietoista ruokaa. Listaan tähän postaukseen sekä kotona että menossa hyödyllisiä pikaruokavinkkejä.

Entisessä elämässä minulla oli tapana pitää  yksi nuudelipussi työpöydän laatikossa sellaisten päivien varalle, että ruokalassa oli jotakin syömäkelvotonta (pinaattikeitto, merimiespihvivuoka, kaalilaatikko...) enkä ollut tajunnut ottaa eväitä mukaan. Niitä päiviä, kun pussille tuli käyttöä, oli ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Nuudelilla siirsin nälkää, jotta kotona pystyi syömään jotakin kunnollista. Listaan tähän myös pitkään säilyvät karpin hätävarat, joita voi hyödyntää sellaisella työpaikalla, missä ei ole liettä tai uunia.

Kommenttilaatikossa saa vinkata omia ideoita / suosikkeja!

Eli jos tavoitteena löytää äkkiä kaapista / laukusta jotakin, se voisi olla vaikkapa

KOTONA:
- Samat vanhat, joita jo aamiaiseksi, iltapalaksi jne syödään: Hedelmät, kananmuna, pähkinät, jugurtti. Leipäjuusto.


MENOSSA:
- Kahviloissa: Salaatti, ...
- Kaupasta voi hakea nopsaan: Hedelmiä, ...
- Jos älyää ottaa eväitä, niin: Pähkinät, kananmuna (säilyvyys!), hedelmät, salaatti, ...


HÄTÄVARAT:
Mitkähän säilykkeet kävisivät hiilaritietoiselle...?



---
Lisäilen tähän sitä mukaa pikaruokavaihtoehtoja, kun tulee vastaan / mieleen.

LEFFASNÄCKSEJÄ

Illalla tarkoitus katsoa kotisohvalla leffaa. Sen kanssa olisi kiva napostella jotain, herkutella. Tähän postaukseen listaan hyväksi havaitsemiani snäki-vaihtoehtoja, kun tavanomaiset popcornit, täytetyt patongit, pizzat tai juustovoileivät eivät ole käytössä. Kommenttilaatikossa saa ehdottaa omia suosikkeja!

- Erilaiset juustot, hedelmien tai viinin kera. Jälkimmäiset tietty karpille rajoitettuja.
- Karppipizza (kokeilen ehkä tänään)
- Suolapähkinät, pistaasipähkinät
- Tumma suklaa. En kyllä ole mikään makean ystävä ja tumma suklaa nyt on ehkä huonoiten maistuvaa kaikista karkkihyllyn vaihtoehdoista, joten tämä jäänee väliin.
- Kurkku, kukkakaali, porkkana etc. dipattuna. Blaah.
- Hedelmälautanen. Blaah
- TexMexiä niin, että jätetään nachot väliin kokonaan ja kääritään täytteet kaalinlehteen. Toimii!

Vaikeinta tässä kohtaa on juoma: Vesi ei vain tunnu leffajuomalta. Limsan puolelle taitaa kääntyä, edelleen arvon entiseen tapaan, kumpi olisi pienempi paha: sokerillinen vai sokeriton.



---
Lisäilen tähän sitä mukaa snäkivaihtoehtoja, kun tulee vastaan / mieleen.

LÄMPIMIÄ LISUKKEITA

Tähän keräilen minulle käyttökelpoisimpia lämpimiä lisukkeita perunan, pastan ja riisin tilalle. Salaattejahan nyt on maailma pullollaan, mutta se on sitä samaa raa'an järsimistä kuitenkin, tähän listaan nimenomaan kypsennettyjä tm. lisukkeita. Listaan erikseen ne, jotka minusta ovat hyvänmakuisia ja mitkä eivät ja laitan muutaman avainsanan raaka-aineista, että muistan, mistä oli kysymys. Kannattaa huomioida, että en ole koskaan oikein tykännyt kypsennetyistä kasviksista (varsinkaan kaaleista), joten olen aika nirso. Toivon, että reseptejä etsimällä, kokeilemalla ja listaamalla löydän enemmän käyttökelpoista kasvisosastoa ruokavaliooni ja saan makuni tottumaan niihin. Näitähän voi käyttää, vaikkei varsinaisesti karppaisikaan, ei pieni kasvislisä ainakaan minun ruokavaliossani huonoa tee. Kommenttilaatikossa saa mielellään vinkata omia suosikkeja! :)

HYVÄKSI KOETUT:

- Kesäkurpitsa-tagliatelle. Makua en testannut, mutta ainakin pastakastikekeon alla toimii!
- Uunijuurekset. Joko öljy-yrttiseoksessa, juustogratiinissa (kokeiltu), ilmeisesti kermassa haudutettuina...
- Purjolisuke (purjoa, kermaa, mausteita ja yrttejä, liedellä). No joo. Harvakseltaa, mutta saan alas.
- Kasvishöystö (pannulle esim. kesäkurpitsaa, tomaattia, paprikaa, sipulia, kerran laitoin mausteeksi curryä)
- Kaalia ja sipulia pannulla, suola + pippuri
- Mustapippuriset uunitomaatit, todella hyviä!

KIINNOSTAVIA, MYÖHEMPÄÄN KOKEILUUN:
- Uunikurpitsa (kesäkurpitsaa, valkosipulia, yrttejä, balsamicoa, uunissa)


VAIHTOEHTOJA MUILLE KARPEILLE (= VAIHTOEHTOJA, JOITA EN VIELÄ PYSTY KUVITTELEMAAN SYÖVÄNI):
- Höyrytetty parsakaali voisulalla: Vaikken voi sietää kypsiä kaaleja, tämä oli höyrytettynä hyvää. Kuitenkin jokusen ajan päästä, kun alkoi tulla kypsän parsakaalin makuisia röyhtäyksiä, ja kun koko jääkaappi haisi ihan parsakaalille tiiviisti suljetusta pakastepussista huolimatta, tämä painui taas yöks-listalle. Tämä ehkä kokee comebackin käyttölistalle vielä joskus...
- Paistettu kukkakaali: Höyrytyksen vuoksi voi olla musta hevonen, mutta kokenee parsakaalin kohtalon.
- Paahdettu kukkakaalicouscous: Tämä voisi olla kaikista maailman kukkakaaliruoista se, jota ehkä pystyisin. Kenties joskus rohkaistun.
- Kukkakaalimuussi. Yök. Piste.
- Kukkakaalimureke. Yök. Piste.
- Kaaligratiini. Kaalia, kaalia...
- Katkarapulisuke: Kuulosti hyvältä, mutta en miellä sitä lisukkeeksi. Siis kalaa ja katkarapulisuketta? Ääh...
- Kasvis-rypäle-lisuke: Porkkanaa ja pakasteherneitä kiehautellaan, sekaan viinirypäleitä, yrttejä ja mausteita. Sangen oudolta kuulostaa...
- Juurestäyte kalalle, kanalle jne...: Porkkana, juuriselleri, lanttu, palsternakka, pannulla. Lapsuudesta tutut keittovihannekset, jotka silloin jo opettelin näppärästi kaivamaan lautasen reunalle. Eivät uppoa vieläkään.




---
Lisäilen tähän sitä mukaa lisukevaihtoehtoja, kun tulee vastaan / mieleen.

27.9.2013

AAMIAINEN:

Kananmuna
Viili, jossa mustikoita ja teelusikallinen sokeria.
Lasi vettä, lasi tuoremehua.
2 siivua cantaloupe-melonia.

Nälkä. Ei yhtä paha kuin eilen, mutta nälkä.

LOUNAS:
Halloumi-salaatti
Vesi

Kahdelta nälkä.

VÄLIPALA:
Kaksi nakkia, 1/3 mozzarellapallo, mandariini.

NÄLÄNSIIRTOPALA:
Nakki

ILLALLINEN:
Karppipizza (The pizzapohja, tomaattikastike, kinkku, meetwursti, ananas, juusto) - oikein hyvää, vaikka pohja olikin taas "paistettu kananmuna" :)
Cola Zero

Aah! Olipa ihanaa juoda ensimmäisen kerran varmaan pariin viikkoon huurteista Colaa. En tunnista olevani kofeiiniaddikti, mutta hiilihapotettu cola, mikä sihisee suussa... Nam! Kaupassa kovasti arvoin, otanko sokerillista vai sokeritonta colaa. Päädyin Zeroon, vaikka siinä onkin aspartaamia. Ajattelin, että mennään nyt kuitenkin tällä vhh:lla, kun kerran siihen on lähdetty. Olen minä sitä ennenkin juonut, enkä minä nyt näihin muutamiin ekstratölkkeihin kuole. Aiemmin join lightia, mutta sen jälkeen totesin, että mieluummin vähennän määrää ja juon sokerillista, jotta voin välttää aspartaamin. Kokonaan en suostu Cokiksesta luopumaan, joten joku valinta nyt piti tehdä. Ovelia pirulaisia nuo virvoitusjuomatehtailijat; Cokiksessa sentään suosiolla luki "aspartaami", Pepsi Maxissa sama oli naamioitu koodikielellä E951 (ja E950)... ;) Onneksi on nykyisin pelit ja vehkeet kaupassa mukana, jotta voi googlailla.


Alan listaamaan tänne blogiin hyväksi havaittuja, pahoiksi havaittuja ja muuten vaan kiinnostavia reseptejä (tai oikeammin ruokavinkkejä). Aluksi kahlannen karppaus.infon reseptipankin läpi.

26.9.2013

AAMIAINEN:
Reilu annos neljän viljan puuroa, maidolla ja voisilmällä.
Omena

Pitkästä aikaa havahduin jo ennen yhtätoista nälkään.


LOUNAS:
Salaattia ja sen päälle chili sin carne -kastiketta.
Epähuomiossa otin näkkärin ja ehdin voidella sen margariinilla, kunnes muistin! Söin silti. Pois en heitä, jos olen ottanut. Mutta jos olisin ajatellut, en olisi ottanut.
Kaksi lasia maitoa.


Taas iltapäivällä kevyt ja pirteä olo. Huolimatta puurosta, jauhokastikkeesta ja näkkäristä.
MUTTA: Kolmelta jo nälkä ja vatsa kurnii.

VÄLIPALA:
Kiire!
2 nakkia
pala leipäjuustoa
kananmuna
lasi tuoremehua


ILLALLINEN:
Halloumisalaatti + vesi
(Salaattisekoitus, kurkku, tomaatti, paprika, hiukan öljyä, valkoviinietikkaa, suolaa, pippuria, basilicaa, paahdettu siemensekoitus, cashew-pähkinä, ja juusto)

25.9.2013

Tänään

AAMIAINEN:
REAL-siivu margariinilla (uuh, ostin sitä eilen!), kinkulla, kurkulla.
Kaksi luumua.
Lasi tuoremehua.

LOUNAS:
Koulun kanakastiketta salaattipedillä.

VÄLIPALA:
Kourallinen cashew-pähkinöitä.

ILLALLINEN:
Lohta
Juustoisia uunikasviksia
Omena

ILTAPALA:
1/3 mozzarellapallo
krakovanmakkara + sinappi
REAL + voi + juusto + meetwursti + pun. paprika
2 luumua
iso kuppi van houten -kaakaota, 1tl sokeria


Taas hyvä päivä. Ei mielitekoja,  ei nälkää, ei iltapäiväkoomaa. Nyt kun taas saan syödä mitä tahansa, tuli mieleen, että voisin ihan hyvin vaikkapa herkutella Kismetillä. Mutta sitten mietin, miksi tekisin niin, kun ei tee yhtään mieli. Tapasyömistä, tapasyömistä... :) En kyllä kaipaa pizzaakaan, en täytettyjä patonkeja, en Picnicin uuniperunoita tai mitään muita aiempia herkkujani. Seuraavaan salaattiin ajattelin kuitenkin laittaa krutonkeja - miksi ei, kun ne tuovat mielestäni salaattiin laatua ja makua.

Stevia-asia selvisi: Se minun "steviani" olikin Canderel-makeutusjauhetta, jossa vain yksi ainesosa on steviaa. Oletin sen olevan sitä paljon puhuttua stevia-makeuttajaa, kun sitä nimenomaan siinä pakkauksessa korostettiin. En edes tiennyt olevan kaupan (tai ainakaan laajasti käytössä) puhdasta steviaa. Valitsin tuon lähinnä siksi, että se oli jauhe-muodossa, koska tarvitsen makeutusta lähinnä jugurttiin, pirtelöön ja kaakaoon. Ostin myös nestemäistä hermesetasta, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Jotenkin minuun on iskostunut perustavanlaatuinen epäilys makeutusaineita (kuten myös kahvia) kohtaan. Minusta niissä ei ole mitään luonnollista eikä terveellistä, enkä ymmärrä, miksi moni tiukka karppi sallii itselleen ne, mutta margariinia ja rypsiöljy on liian teollista (ja viinirypäleet ja banaani liian epäterveellisiä).

Suunnanmuutos

Jään testailemaan eri hiilarimäärien ja -laatujen vaikutusta elämääni. Jatkossa pidän tätä blogia lähinnä ruokapäiväkirjana. Kirjoittelen lyhyesti myös voinnista, jaksamisesta, painonkehityksestä ja arjen sujumisesta karppaajana, mutta koska en jaksa harrastaa koneella roikkumista enää yhtään tämän enempää, yritän olla lyhytsanainen. En lupaa syödä jatkossa karpisti, kaikenlaisen ruoan vaikutukset oloon kiinnostavat.

Lisään tähän alle muutaman kommenttini karppaus.infosta, jotta vain tätä blogia seuraavat pysyvät kärryillä pohdinnoistani tässä välissä. Keskustelupalstalla en enää tätä asiaa (toivottavasti) erittele.


----------------

"Sen verran kuulumisia, että tänään aamupalaksi täysjyvä-REAL (ei vaaleaa leipää, kuten yleensä) päällysineen
sekä lasi omenamehua ja lasi vettä (ei kahta lasia mehua, kuten yleensä)

Koulussa salaatti, lihapullat (juu, tiedän, mitä kuraa ne on ) ja kastike. Ei leipää eikä muussia, kuten yleensä.

Ei opettajanhuoneen pöydälle tuotuja leivonnaisia, kuten yleensä.

Ei opepöydän laatikossa olleita karkkeja, kuten viime aikoina yleensä.

Tämä on nyt toistaiseksi mun linja. Sit välillä juhlatilanteissa vähän höttöä. Ja sit ehkä arkena vähän taas tarkemmin. Aika kiva fiilis!

Siis todellakin se suositus, että aina pitää aloittaa ketokarppaamisella, jotta kroppa saa jutun juuresta kiinni, ei toiminut minulla. Liian iso muutos kerralla, kokkaamisen ja syömisen pitää olla ilo, ei hankaluus. Jatkossa pienin askelin jonkin verran parempaan suuntaan ilman mitään pakkoa tai rajoituksia.

Suolankäyttökeskustelusta sen verran, että aikanaan ravitsemusopinnoissa sanottiin, että ihan tavallisissa raaka-aineissa, ihan jo viljan jyvässäkin, on natriumia. Ja että se ruoka-aineiden jo itsessään sisältämä natrium riittää hyvin ihmiselle. Että kaikki lisätty suola on periaatteessa terveyden kannalta turhaa (ellei sitten liiku ja juo tosi paljon). Että suolaa käytetään vain maun vuoksi ja juuri siksi liikaa. Kun siihen vielä tottuu ja turtuu. Itse olin huolissani suolankäytön lisääntymisestä karppauksen alkaessa siksi, että minusta karppiruoka, josta vielä vedetään suola pois, on mautonta. Laitan kananmunan päällekin ripauksen, samoin leikkeleissä ja lihassa sitä on enemmän kuin vaikka siinä pastassa tai perunassa, jota nyt noilla muilla korvaan.

Yksi mietinnän aihe vielä: Nyt kun kerran syön taas kohtuullisesti hiilihydraattia, tarviiko minun silti mättää rasvaa? Ymmärsin, että lisääntynyt rasva ja proteiini korvaavat hiilaripitoisen ruoan poisjäädessä vajaaksi jääviä kaloreita myös. Eli nyt kun taas saan kaloreita hiilareista, ei varmaan ole tarvetta syödä erityisen paljon ainakaan sitä rasvaa?

Ja toinen samaan aiheeseen: Jostain karppilähteestä luin, että kovat rasvat ovat vaarallisia vain, jos syö myös hiilihydraatteja. Eli pitääkö minun nyt sitten jatkossa pidättäytyä enimmäkseen niissä pehmeissä taas? Ja vähärasvaisissa kovan osalta? Vai voinko syödä kaikkea: Voita, rasvaisempia maitotuotteita, rasvaisempia lihoja, pähkinöitä JA 1/2 -2/3 entisen elämän hiilarimäärästä?

Olisi ollut kiva jatkaa aiheesta blogissa, mutta kysyn täällä, kun blogin kommenttikenttä jäi kovin hiljaiseksi (jotain ongelmiakin ilmaisesti joillakin)."

------------

"Kysytään nyt sitten täällä, kun tosiaan blogi jäi hiljaiseksi, jos vaikka vielä innostuisin uudelleen.

Mitä te karppaajat juotte? Syömiset vielä jotenkin kestäisin, mutta juominen karppina on minulle vaikeampaa. Ennen join aina aamupalalla mehua, ruoan kanssa maitoa, salaattien kanssa vettä, iltapalalla esim. kaakaota tai mehua. Sitten päivän mittaan välissä aina lasillisia vettä. Nyt tuntuu tosi vaikealta, että pitäisi aina juoda vettä. Tai sitten sen lasin pari maitoa, kaikki karpit eivät hyväksy sitäkään. Kaipaan ihan hirveästi mukillista kylmää kaakaota (en tee edes vahvaa) pari kertaa viikossa ja mehua aamiaisella.

Ja sitten: Ettekö todella yhtään kaipaa sokeria ruokiinne? Esim. äsken tein sitä kaakaota iltapalan (2 luumua, pala leipäjuustoa, krakovanmakkara sinapilla, REAL-siivu voilla ja kinkulla) painikkeeksi. Oli pakko laittaa siihen steviaa purkista, minusta se on muuten ihan järkyn makuista. Jotenkin mietityttää, voiko oikeasti lusikallinen sokeria olla vaarallisempaa kuin lusikallinen sitä stevia-jauhoa? Tai jos vaikka sössään mustikoita ja partaäijää, lopputulos on ihan hirveää, kun taas omat pirtelöni (esim. jugurttia, maitoa, mustaherukoita, banaania, sokeria) maistuvat hyvälle.

Ja mitä ihmettä syötte aamupalaksi? Lounaat ja illalliset olisivat vielä olleet ihan ok. Mutta aamiaiseksi vain munaa eri muodossaan, pekonia, luonnonjugurttia? Mahdollisesti juustoa ja pähkinöitä? Ettekö kaipaa vaihtelua?

Tai Pääruoan kanssa lisukkeet: Kasviksia, kasviksia, kasviksia. Kypsänä tai raakana. Ettekö todella kaipaa mitään vaihtelua? Minä turhaannun lomareissuilla hotelleissakin, jos joka aamu pitää syödä samoja juttuja.

Ja sitten vielä ajatus siitä tämänpäiväisestä kouluruokailusta: Sen yhteydessä on tosi hankala karpata. Tänäänkin kun söin salaatin, lihapullia ja kastiketta, mietin, että eikö nyt aito perunamuusi, sekä salaatissa olevat viinirypäleet ja persikanpalat kuitenkin olisi terveellisempää kuin ne teurasjätteestä tehdyt lihapullat ja sen kastike. Jos jotain kouluruoasta pitäisi jättää pois, niin kai mieluummin ne pullat ja kastike. Tämä ei siis ole kritiikkiä karppausta kohtaan, koska karpit nimenomaan neuvoisivat jättämään jauhokastikkeen pois ja vaihtamaan lihapullat itse tehtyihin. Mutta sivuan kollegani neuvoa, hän kuulemma karppasi jättämällä kouluruoasta leivän, perunan, pastan ja riisin pois.

Huomio kauppareissuilta: Laktoosi-intoleranssi tekee minulle ongelmaa karppauksen suhteen. Tosi monet tuotteet, mitkä ovat hylaa tai täysin laktoositonta, ovat samalla myös vähärasvaisia. Ihan kuin oletettaisiin, että kaikki maitosokerivammaiset automaattisesti haluaisivat kevyttuotteita."


-------------------------


“Sanoit kaivaneesi kirjastosta koko joukon karppikirjoja ja lukeneesi ne.
Kertoisitko mitä ne olivat, niin voisi olla hiukan helpompaa täältä sivusta ymmärtää, mitä tällä hetkellä oletat karppauksen olevan.”

Luettelin blogissani yhdessä postauksessa, mitä kirjoja luin / selasin. Pari Heikkilää, pari suomalaista, pari ruotsalaista. Oletan karppauksen olevan sitä, että vältetään hiilihydraatteja (ketokarppaajat todella tarkasti, hyväkarppaajat vaihtelevasti). Kuitenkin oletan, että se ei vielä riitä karppaaja-nimitykseen, että syödään virallisterveellisesti, mutta pasta ja riisi vaihetaan täysjyvään, leipä täysjyväleipään, mehua vältetään ja makeiset ja leivonnaiset jätetään pois, vaan se on minusta vielä erittäin virallisterveellistä linjaa. Hiilaritietoisuus kuuluu myös virallisterveellisiin suosituksiin. Kuten blogissani kerroin, tavoitteeni oli ketokarpata pari viikkoa ja sitten hyväkarpata pari. Hyväkarppauskin kuitenkin niin, että täysin kiellettyjä ovat viljat, peruna, banaani, viinirypäleet, mehut sekä kaikki, missä on ripaustakaan enemmän sokeria.

Mielestäni viime viikonloppu ei ollut minulle tarkoittamaani karppausta, koska join limsaa, söin popcornia ja pullaa. Toki normihiilarimääräni koko viikkona oli pienempi ja nyt arkena taas olen mennyt hiilaritietoisemmin, väliin erinomaisesti karpaten, mutta väliin tosiaan olen vetäissyt sitä REALia, sen kanssa hedelmämehua ja muutenkin hedelmiä, sekä puuroa. Tämä ei kuitenkaan ole sitä karppausta, mitä minun piti kokeilla. Sitä, että leipä pois kokonaan. Mehut pois kokonaan. Puuro pois kokonaan. Kuten monessa paikassa painotettiin.

“Mikä se sinun vaihteleva aamiaisesi on?”
No, aika usein aiemmin söin kyllä erilaista leipää erilaisilla päällysillä, sekä jugurttia / hedelmää / hedelmäsalaattia / pirtelöä ja mehua. Tai vaihtoehtoisesti puuroa, sitäkin on erilaista ja siihen voi laittaa margariinia (=suolainen) tai hilloa (=makea). Välillä myös mysliä, joskus harvoin muroja. Ja lomamatkoilla sitten tietty munakasta, pekonia jne. Leipävaihtoehtoja koen olevan enemmän kuin nykyisin munavaihtoehtoja. Minusta munakas on maultaan sama tuote kuin munakokkeli tai munamöttönen tai lopulta jopa keitetty muna. Toisin kuin ruispala, kaurarieska, lesesämpylä, hapankorppu, näkkileipä. Minusta ne ovat oikeasti vaihtelua toisilleen, mutta jos syön tänään munaa, tympii syödä sitä taas huomenna. Ja ihan oikeasti, luettuani niiden kirjojen aamiaisvinkit, ei ollut muuta tarjolla kuin munaa eri muodoissaan, pekonia eri muodoissaan ja jugurttia marjoilla. No jossain taisi olla joku salaatinlehti, minkä päälle mätetään normaaleja leivänpäällisiä.

“Tai vaihteleva ruuan lisuke?”
Entisessä elämässä vaihtoehtoja (päälisukkeita) olivat peruna TAI riisi TAI pasta TAI jokumuuviljajuttu TAI kasvislisäke. Tästä lähtökohdasta kasvikset kasviksen perään tuntuvat tylsältä. Nyt saan syödä ikään kuin vain yhdestä kategoriasta (minusta se tuntuu siltä), vaikka toki kasviksia on tarjolla paljon erilaisia. Tänään kasviksia, huomenna kasviksia, ylihuomenna kasviksia. (Kuten huomaatte, olen ollut aika huono syömään kypsiä kasviksia, salaatit maistuvat paremmin, sekä lautasmallin mukaan osana muuta kuin ihan pääruokanakin). Minusta lautaseni oli myös ennen vaihtoehdoista monipuolisempi, kun siinä oli lihaa/kalaa/kanaa, riisiä/pastaa/perunaa ja salaattia/kasviksia. Nyt on vain kahta noista kolmesta, mikä minusta tuntuu vaihtoehdottomammalta. Tämä on ollut minulle suuri tapojen muutos; Kun on tottunut johonkin tapaan, tuntuu tosi hankalalta alkaa toimimaan ihan toisella tavalla. Olen pahoillani, että koen tämän eri tavalla kuin näköjään moni täällä. Nämä nyt ovat vain eri näkemyksiä ja mielipidekysymyksiä, tästä on turha käydä jankkaamaan tai hakemaan sitä, kuka on oikeassa. Minä koin tämän näin.

Steviapurkissani lukee, että lusikallinen steviaa vastaa lusikallista sokeria. En ole stevialla saanut vielä mistään äklömakeaa (sokerilla sain), vaikka olen laittanut sitä aika reilusti. Minusta se ei ole yhtä voimakas makeuttaja kuin sokeri.

Sen ymmärrän, että makuaisti muuttuu (hyvä termi tuo “suu karppiintuu”, minäkin olen huomannut sellaista tässä viime päivinä), muuttuuhan se suolaisuudenkin suhteen. Mutten tiedä, haluanko sen muuttuvan. Minusta tuntuisi ihan kauhealta kokata minusta hyvältä tuntuvia ruokia, ja tarjota niitä normisti syöville vieraille, jotka joutuisivat irvistelemään, koska eivät ole siihen tottuneet. En myöskään halua oman makuni muuttuvan niin, etten pidä enää kenenkään normaalin tekemistä ruoista tai ravintolaruoista. Siksi en hae täyttä makeutuskieltoa, eli stevialla tai sokerilla on pakko jatkaa.


Tänään aamiaiseksi pala leipäjuustoa ja marjajugurtti stevialla. Koululounaaksi olisi ollut lihaperunavuokaa, joten kävin köksänluokassa vääntämässä 3 munan munakokkelin. Töiden jälkeen kourallinen pähkinöitä, pala leipäjuustoa, kaksi siivua leikkelettä, kaksi luumua. Ja illalliseksi juustoisia uunikasviksia ja lohta. Täydellinen karppipäivä siis!

Viime aikojen syömisen ansiosta ei ole ollut yhtään nälkä ennen koululounasta, sillä tämän päivän onnettomalla pikaruokakokkelilounaallakin pärjäsin loistavasti puoli kuuteen opekokouksessa. Siinä kohtaa vetäisin sen pikavälipalan ja jaksoin sillä niin, että vieläkään ei ole nälkä, vaikka tuolla pöydällä tuo lohi ja “kasvisgratiini” odottaa. Nälkää tämä ruokavalio siis pitää, eikä ole sokerihimoja! Huono puoli on se, että suoli toimii huonommin kuin aiemmassa ruokavaliossa. Toki osansa voi olla leipäjuustolla, joka ei kait ole HYLAa, mutta kuitua selvästi tarvitsisin nyt. Toki olen muutenkin ollut huolissani tästä vähäisestä pääruoan syömisestä (on ollut aika hektinen viikonvaihde), eli salaatit ja kasvikset ovat jääneet vähiin. En ole kunnolla kokannut, vaan närkkinyt jääkaapista jotain, mikä sattuu olemaan sopivien listalla.

Tosiaan jatkan niin, että aina kun siltä tuntuu, syön täyskarppia, mutta kaikenlaiset repsahdukset ovat sallittuja. Esim. olen menossa ystävien kanssa ravintolaan ensi viikolla, enkä kyllä aio miettiä yhtään, mitä syön. Jotain hyvää. Tuleepahan samalla testattua, tuleeko hiilarioireita nyt, kun on tottunut tähän.


-----------



Kiitos steviavinkistä! Täytyy tarkistaa se minun purnukka! (Kävi ilmi, että minun steviani ei ole oikeaa steviaa, vaan jotain jatkettua versiota.)

"Miksi sitten edes yrität?" kysymykseen vastasin, että - blogini nimen mukaisesti, tarkoitukseni oli (ja on edelleen, vaikka blogi ja tämä keskustelu pian loppuvat) tutkia, miten karppaus vaikuttaa arkeeni ja hyvinvointiini. Täytyy myöntää, että yllätyin kyllä siitä, että minulla on ollut näin paljon ongelmia, sillä karppikirjoitukset ovat enimmäkseen hehkutusta laihtumisesta ja terveysvaikutuksista, ei negatiivisia kokemuksia siitä, mitä hankaluuksia karppaus aiheuttaa (verrattuna siihen, että saa syödä ihan mitä tahansa); Jatkuva ruokien suunnittelu, vaikeudet löytää kaupungilta ja ravintoloista valikoimaa, selviytyminen juhlissa jne. Tietenkään 10 vuotta karpannut ei koe niitä ongelmaksi, koska rutiinit ovat muodostuneet. Itse olen tottunut kokkaamaan ja syömään aika ex tempore -meiningillä, minusta tuntui, että vaihtaessani ruokavaliotani, menisi aika kauan, ennenkuin tulisi rutiini keksiä sopivaa, nopeastikin saatavaa karppiruokaa (jos nyt unohdetaan se iänikuinen muna!). Aiemmin myös pidin itseäni melko kaikkiruokaisena. Kouluruokailussa yleensä yhtenä tai kahtena päivänä kuukaudessa on ollut jotakin ruokaa, mistä "en tykkää". Tähän kategoriaan menevät sienet, homejuustot, läski, ja suurin osa kypsennetyistä kasviksista (riippuu, miten ne on valmistettu ja maustettu). Olen yllättynyt, kuinka nirso olenkin ja tarkka sen suhteen, että tapoja ja makua on näköjään vaikeaa muuttaa. Onhan tässä kuitenkin selkeästi ollut myös niitä positiivisia vaikutuksia; Makeanhimo ja mässäilyt ovat jääneet kokonaan (heh, helppo sanoa viikon kokemuksen perusteella, ekaa repsahdusta odotellessa... ), opehuoneen pöydällä lojuvia viinerejä ei tee edes mieli (ei edes tänään, vaikka söin aamiaiseksi REALia, hedelmiä ja tuoremehua, eli hiilareita). Ja mikä tärkeintä - olo on karpahtavan lounaan jälkeen huomattavasti virkeämpi kuin perunapastamätön. Olen harkinnut yhtenä sellaistakin vaihtoehtoa (täytyy testata), että söisin jatkossa lounaaksi "karppiaterian", eli joko kouluruoasta salaatti + lihakalakana tai omat karppihengen mukaiset eväät. Illalliseksi voisi sitten tehdä mitä tahansa. Mutta kunhan tässä nyt ensin kokeillaan ja testaillaan eri versioita!

Kommenttiin "Ne ruotsalaiset eivät itse asiassa ole karppausta vaan GI-kirjoja...": Itse olen käsittänyt Atkinsin, GI:n, Zonen, Heikkilän ym. kaikkien olevan osa karppauksen kirjoa (voi olla, että olen väärässä). Toisaalta allekirjoitan myös sen, että minunkin mielestäni oikeaan karppaukseen kuuluu myös virallisterveellisestä eroava käsitys rasvoista, eli oikeasti rasvoja käytetään enemmän hiilarin korvikkeena. En minäkään varmaan olisi tuntenut 100g/pvä-karppausta rajoittavana, mutta kun pohjalle yritti vetää pari päivää ketokarppausta(usemmasta lähteestä luin, että karppaaminen pitäisi aina aloittaa ketokarppaamisella), oli pohjalla äklö olo ja tunne siitä, etten pysty tähän. Tuo ketokarppausvalinta oli minulle huono juttu. Tuli se tunkkainen olo ja tunne, että "mitään" ei saa syödä. Esim. eilenhän ruokavalioni oli lohineen, kasviksineen ehtaa hyväkarppausta, eikä todellakaan ollut ongelmia syömisen kanssa. MUTTA toisaalta tänä aamuna jo taas kaipasin jotakin "raikkaampaa" (eilisen juustomunamätön jälkeen), siksipä söin aamiaiseksi kaksi hedelmää, REALia höysteillä ja join lasin tuorepuristettua omenamehua. Siitä ei tullut mitään ongelmia, ei ollut väsymystä eikä nälkää ennen lounasta. Lounaaksi söin koulun kanakastiketta (kyllä, jauhoihin tehty, mutta yritin närkkiä sieltä enemmän sitä kanaa), sekä reilusti salaattia, missä oli vähän mustaherukoita. Ei leipää, ei riisiä. Edelleen iltapäiväkooma pysyy poissa, jaksan töissä huomattavasti paremmin. Toisaalta siihen tunteeseen saattaa vaikuttaa myös viime viikkojen loma + matka, sekä tämänhetkinen töiden sisältö.

MUTTA edelleenkään suolisto ei toimi hyvin, illalla taidan vetäistä neljän viljan puuroa.

Minä lopetan nyt keskustelun täällä, kun en tykkää roikkua koneella iltaisin yhtään enempää kuin on pakko. Jatkan omaa linjaani ja omia kokeilujani asian parissa. En tiedä kuinka kauan, en tiedä millä tavalla. Jokainen päivä on uusi päivä ja syön sitä, mitä tekee mieli ja minkä koen sopivan itselleni. Kokeilen ensin jonkin aikaa yhtä tapaa, sitten toista, haen uomiani. Olen saanut tästä kokeilusta kriittisen mielen hiilaria kohtaan. Jos edes vähentää määrää entisestä. Jos edes parantaa laatua (täysjyvä) entisestä. Jos jättää edes karkkipullamätön pois. Tai jos edes joka toinen päivä syö karpisti. Sekin on jo hyvä suunta ja saattaa riittää minulle. Onneksi olen vielä niin terve, ettei tarvitse väkisin mitään. Voi valita ja kuulostella itseään, ei tarvitse kapinoida, kun ei ole sääntöjä. Keho kertokoon.

Tsemppiä kaikille karppaajille, toivottavasti tutkijat saavat joskus konsensuksen siitä, mikä ihan oikeasti olisi keskivertoihmiselle paras ruokavalio!

Päätelmiä / tulevaisuuden suunnitelmia

Niinhän siinä siis kävi, että - valitettavasti - liian vaikeaksi ja liian kielteiseksi meni.

Pidän monipuolisesta ruoasta ja jos yhtäkkiä kaikesta maailman ruoasta kielletään esimerksiksi kaikki paljon sokeria ja vehnää sisältävät, koen, että joudun rajoittamaan syömistäni ja kokkaamistani turhan paljon. Koen, että jatkaessani karppausta kurinalaisesti, ruokavalioni olisi muuttunut yksinkertaisemmaksi, tylsemmäksi ja vähemmän herkulliseksi. Sloganit "Karppina syön herkullisemmin kuin koskaan"tai "Syön paremmin kuin koskaan ja laihdun" eivät tulleet minulle todeksi. Minä en ole koskaan syönyt niin pahaa ruokaa kuin nyt neljän päivän aikana. Söin paljon herkullisempaa ruokaa ennen. Toki muutamat pääruoat olivat herkullisia, mutta voin syödä niitä myös jatkossa, vaikken enää karppaisikaan. Kaikki herkullisetkin karppiruoat ovat virallisterveelliselle mahdollisia!

Koen, että karppikokeiluni aikana ruokailusta meni ylipäänsä ilo. Ruoka-aineista tuli polttoainetta, jossa pääasia ei enää ollut helppous tai herkullisuus, vaan ikäviäkin asioita piti ahtaa kitaansa terveyden nimissä. Tuli enemmän huonoa energiaa kaikesta vaikeudesta ja kieltäytymisistä, kuin hyvää siitä, että sai syödä herkullisia ruokia. Minun on myös vaikea ymmärtää sitä, että leipää, perunaa, banaania, tai margariinia ei saa syödä, koska se on niin epäterveellistä. Kuitenkin osa karppaajista suosittelee mm. makeutusaineita, light-limsoja tavallisen sijaan, vissyvesiä jne. Ja keittokirjat ovat täynnä vinkkejä, miten kahviin saadaan makua. TIEDÄN, että karpit ovat em. asioista hyvin erimielisiä, mutta minusta viisaampaa olisi todeta: Jätä makeuttaminen pois kokonaan ja tyydy siihen, että jatkossa ruoassasi ei ole makeutta ja juot muutaman maitolasillisen lisäksi vain ja ainoastaan vettä. Siis: Tyydy siihen, että jatkossa käytössäsi on vain murto-osa kaikista aiemmin tarjolla olevista juomista ja juomat maistuvat tympeiltä.

Terveysvaikutuksista en pysty sanomaan mitään, koska ei näin lyhyellä aikavälillä saa kokemusta mistään aidosta muutoksesta. Kaksi jälkimmäistä päivää oloni oli kevyempi, mutta heikompi. Tänään, leivän, mehun ja pullan kyllästämänä tunsien voimieni palanneen ja jaksoin taas juosta lenkin raikkaassa syysilmassa, ja ai että oli virkistävää! (Toki varmasti moni karppiruokavalioon tottunut tai henkilö jolle karppiruokavalio sopii, pystyy liikkumaan vielä virkeämmin kuin minä hiilareilla konsanaan! Lisäksi minun ongelmani karppauksen aikana oli, etten pystynyt syömään tarpeeksi, koska ruoka ällötti.) Tänään tanssikurssin tauolla otin perus-kebabin sijaan kebab-salaatin, ja toden totta: Jaksoin keskittyä paremmin, eikä tullut ähkyä. Päivinä kolme ja neljä kouluruokailun jälkeen ei tullut ähkyä eikä väsymystä, peruna ja leipä pois jättämällä oli kevyempi olo. Jatkanen osin tätä tapaa. Kuitenkin tänään mummolavierailulla söin pullaa ja join limsaa - enkä tullut siitä yhtään kipeäksi tai äreäksi. Kohta syön taas leipäjuustoa ja marjajugurttia iltapalaksi.

Tämä maailma valitettavasti pyörii niin paljon sokerin ja jauhon ympärillä, että minulle tiukka karppaaminen osoittautui yksinkertaisesti liian hankalaksi. On helpompi syödä sitä mitä on tarjolla (järki kädessä tietenkin), kuin uida vastavirtaan. Ehkä karppaamisen vaivan olisi valmis näkemään, jos todella pitäisi laihduttaa tai saada reistaileva terveys kohdilleen, mutta kun vatsamakkaraongelma hävinnee juoksuharrastuksen elvyttämisellä ja lihaskuntoliikkeillä, ei motivaatio riitä.

Ajattelen, että tämä oli hyvä kokeilu sikäli, että mieleen pesiytyi epäluulo hiilareita kohtaan. Enää ei yhtään tee mieli limsoja, keksejä, tiivistemehuja, huttuleipiä, perunaa, jauhopastaa... Toki aika nopeasti nekin varmaan palaavat hyvänmakuisten listalle, jos hiilaritielle lähtee. Makuhan tottuu ja tavat piintyvät. Mutta toivottavasti jatkossa syön tavallista hiilihydraattitietoista ruokaa, mistä on leikattu pahimmat hiilarimätöt pois, mihin on lisätty kasviksia ja missä höttöhiilareilla herkuttelu on taas säännösteltyä. Olin ajautunut kyseenalaistamattomaan tilaan, missä herkkuhetket olivat sallittuja aina, kun teki mieli. Nyt katselen kauhulla, mitä mössöä lapsillekin syötetään (maissinaksut, karkit, limsat...). Omasta elämästäni ajattelen, että jo se on paljon, että kurssia on hiukan korjattu. Että leivonnaiset, sokeriset tiivistemehut, vaalea leipä jäävät enimmäkseen pois ja pastan/riisin/perunan/leivän määrä vähenee ja laatu paranee (täysjyvä).

Mielenkiinnolla jään seuraamaan ravitsemustutkimusta! En yhtään ihmettelisi, vaikka joskus saataisiin konsensus siitä, että rasva ja proteiini todella pitäisi nostaa ruokavalion pääpilareiksi. Tsemppiä kaikille karppaajille, varsinkin aloitteleville sellaisille! Toivottavasti muille karppaus osoittautuu helpommaksi elämäntavaksi kuin minulle.

EDIT 25.9. Jään siis raportoimaan syömisistäni, jotka ehkä ovat usein karppihenkisiä tai sitten eivät. Olen huomannut hiilihydraattirajoituksen edut jaksamiseen, haluan testata pidemmällä aikavälillä, onko se todella minulle toimiva mekanismi. Haluan testata myös, voinko huonommin normiruoalla. Blogin pito siis jatkuu (en lupaa postata joka päivä), mutta käytän sitä ruokapäiväkirjana ja lisäksi lyhyesti kommentoin havaintojani.

PÄIVÄ 4: Tiukan karppaamisen loppu

Olen kironnut kaksi päivää tutuille tämän ruokavalion vaikeutta; Koko ajan pitää suunnitella kauheasti, mitä saa suuhunsa laittaa, mitä kokkaa seuraavaksi päiväksi ja mitä eväitä kuljettaa kassissa mukana. En ole tottunut miettimään hirveästi etukäteen syömisiäni, käsillä kotona on aina ollut mahdollisuuksia hankkia nopeasti ruokaa (hernekeittoa, pastaa, jugurttia, leipää) ja kaupungillakin on voinut pistäytyä lähikauppaan tai -kahvilaan hakemaan kolmioleivän tai uuniperunat. Nyt törmään jatkuvasti siihen, että pitää (tai olisi pitänyt) suunnitella ja valmistautua. Pitää aina muistaa ottaa marjat sulamaan, tai edessä on ikävä yllätys; Jugurttiakaan ei voi syödä. Pitää muistaa keittää munia valmiiksi tai kiireessä joutuu odottamaan 15 minuuttia, että saa ruokaa (munakas ei uppoa vieläkään, vaikka ennen niitä silloin tällöin söinkin). Ostin leipäjuustoa, mutta sekään ei oikein maistu millekään pelkästään marjojen kanssa, ilman hilloa eli sokeria.

En kuitenkaan osaa lopettaakaan. Jotenkin olen saanut suggeroitua itseni tilaan, jossa hiilarivaihtoehdot tuntuvat vaarallisilta. Vaikka etukäteen pelkäsin, että kaipaisin pastaa, perunaa, leipiä jne., en ole kaivannut niitä yhtään. Ainoa, mitä olen kaivannut, on tuorepuristettu laadukas hedelmämehu, ja sitä olenkin nyt sallinut itselleni sen lasillisen (1,5dl) päivässä. Kaupassa syynään tuoteselosteet, eivätkä hiilariset vaihtoehdot houkuta. Minä joka olen aina inhonnut täysjyvä-REALia ja puputtanut ihanalta tuoksuvia ohra- ja kaurarieskoja, nakkasin kaupassa koriini REALia ja söin sitä erittäin hyvällä ruokahalulla. Kauraleipää ei tee mielikään. Pöydälläni on tiistaista saakka ollut purkillinen itseleivottuja M&M-cookieseja, mutta niitäkään ei ole tehnyt edes mieli. Ei myöskään kaapissa olevia keksejä ja muuta hiilarihöttöä, tuntuvat kauhean epäterveellisiltä. Mieli ei halua hiilareita. Vai onko se vain kroppani, joka yrittää kertoa, että tämä nykyinen ruokavalio on parempi?

Edelleen on jatkunut sama kevyempi olo: En tunne nälkää enää yhtään päässä, vaan vain vatsassa. Enää nälkä ei heikota tai huimaa, ei ole orastavaa päänsäryn oloa nälkäisenä, ei nälkäväsymystä tai -ärtymystä (vain jatkuva hiukan hömelö olo, esimerkiksi juoksulenkille en tällä ololla jaksaisi lähteä). Huono puoli on sitten se, että seuraaava ruokailua pystyy venyttämään määrättömästi ja kiireisinä päivinäni ruokavälit venyvät. Tulee syötyä vähemmän. Ruoanlaitto on myös niin iso vaiva (kun tutut reseptit eivät ole käytössä vaan aina joutuisi keksimään uutta), että mieluummin kuittaa koko homman viilillä, marjoilla, kananmunalla, hedelmällä ja pähkinöillä, kuin alkaa miettiä, mitä ihmettä sitä taas kokkaisi, että ruokaa on lupa syödä. Olen huolissani siitä, miten saan pitkällä jänteellä korvattua hiilareiden kalorit rasvalla ja proteiinilla, että paino pysyy.

Kieleen on tullut karstaa ja pelkään hengitykseni alkavan haista. Huomenna olisi taas koko päivä tanssia, argentiinalaista tangoa kunnon lähikontaktissa. Jännittää parini puolesta, toivottavasti hengitykseni ei ole ihan hirveän kamala (ei kai enää, kun nyt hiilaria on jo enemmän?). Ja mitä ihmettä taas syön kurssin tauolla lounaaksi, kun kurssi kestää koko päivän? Vaihtoehtona keksiä taas jotkut eväät tai vetäistä lähikebabarian kebabsalaatti, mutta nekin nyt ovat, mitä ovat...

AAMIAINEN:
Viipale halloumijuustoa
Mandariini
Viisi siivua palvikinkkua
Pala mozzarellaa


LOUNAS:
REAL-viipale voilla, juustolla ja paprikalla
Viili stevialla ja vaniljalla
Kourallinen pähkinöitä
Pala leipäjuustoa
Nakki

---

ILTAPALA:
Jep. Tähän loppui karppielämä. Siskon lapset yökylässä, tiedossa saunomista ja leffailtaa. Menu: Popcornia, karkkia ja limsaa. Ei sen takia, että olisi tehnyt mieli. Eikä sen takia, että olisi himo. En vaan halua näyttää lapsille esimerkkiä, että ikinä ei voi herkutella. Eikä todellakaan tehnyt mieli jotain kurkku- ja porkkanatikkuja (joita kyllä muulloin silloin tällöin iltapalaksi syön) tai pekonijuustokääröjä. Jos karppaus jatkuisi, huomenna saisi kuitenkin taas puputtaa salaattia tangokurssin tauolla.

Oppilaillekin aina sanon, että jos kuusi päivää viikosta syö terveellisesti, voi seitsemäntenä herkutella. Aion jatkossa elää ohjeideni mukaisesti. Jos siskon lapset tulevat kummille kylään, niin en itse halua, enkä varsinkaan halua heidän joutuvan syömään vain jotakin mälsää, jos muuten pysymme terveinä ihan normaalilla ruokavaliolla. Jos virallisterveellisellä (tai oikeammin tavallisella suomalaisella, maalaisjärkisellä) ruokavaliollakin elää 80-vuotiaaksi, se riittäköön. Ei kai vehnää ja sokeria, tai ainakan niiden kohtuukäyttöä, voi kaikista kansantaudeista syyttää. Tässä maailmassa, mikä pyörii vehnäjauhon ja sokerin ympärillä, on kerta kaikkiaan liian vaikeaa vetää jotakin aivan muuta linjaa. Lounas ja "kunnon ruoka" vielä on vaihdettavissa karppiversioksi helpommin, mutta aamiaista ja herkkuhetkiä ei.

Uskon tai ainakin toivon, että kokeilusta jää käteen se, että rajoitan runsasta mehujen juontia, korvaan perunaa kasviksilla, vähennän pastan ja riisin määrää sekä vaihdan ne täysjyväksi, vaihdan leivät useimmiten täysjyväksi ja harvennan pullamössöpäiviä. Se riittäköön.