Huom! Tässä blogissa kirjaamani asiat eivät ole virallista totuutta karppaamisesta, vaan minun kokemuksiani ja käsityksiäni. Kommenttilaatikossa saa esittää poikkeavia näkemyksiä tai uusia näkökulmia! :)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kuulumisia / nutrausta / pätkäpaastoa

Kohta puoli vuotta kulunut edellisestä postauksesta, joten laitetaanpa kuulumisia. :)

Jostain syystä minulle kävi niin, että lopetettuani karppaamisen, painoni nousi 4-5 kiloa 4-5 kuukauden aikana. Okei, tunnustan, että osasyy on varmaan se, että rakastuin, uudessa parisuhteessahan on ihanaa kokkailla ja herkutella yhdessä. Karkkiakin tuli syötyä karkkiperson poikaystävän seurassa enemmän kuin yleensä, ennenhän en juurikaan sitä harrastanut.

Mutta silti olen sitä mieltä, että karppauksen lopettaminen aiheutti osaltaan tämän painon nousun. Ennen karppausta painoni pysyi 57-59 kieppeissä kymmenen vuotta sellaisella ruokavaliolla, että ei tämä rakastumisen jälkeinen syöminen nyt NIIN hurjan paljon kaloripitoisempaa ole ollut. Ja olenhan mä ennenkin rakastunut ilman lihomista. Karppauksen aloitettuanihan siis pari kiloa lähti, mutta kun siirryin takaisin pastoihin, perunoihin ym., painoa tuli korkojen kera. En ole laskenut kaloreita, eikä minulla ole mitään faktaa tähän alle, mutta ainoa järkevä syy, minkä keksin yhtäkkiselle reilulle lihomiselleni on se, että kroppani reagoi ruokavaliomuutokseen. Enää en usko, että tänään syömättä jättäminen laihduttaa tänään ja huomenna syöminen lihottaa huomenna, vaan että ruokavalio näkyy hiukan häilyvämmillä aikaväleillä. Uskon, että syksyn karppikokeilun aikana söin rasvan mukana kaloreita, jotka jotenkin eivät silloin kajettuneet, kun hiilareita oli vähemmän. Sitten kun hiilarit tulivat takaisin ruokavalioon (ja myös rasvan määrä väheni lähes entiselleen), humpsahti kiloja kroppaan enemmän kuin mikään opaskirja olisi antanut ymmärtää. Toki jatkoin voin syömistä margariinin sijaan, mutta ei se yksin (tai ajoittaiset herkuttelut) selitä näin nopeaa ja äkillistä lihomista. Uskonkin, että karppaaminen toimii niin kauan, kuin karppiruokavaliota noudattaa normiruokavaliona, mutta miksikään muutaman kilon laihdutuspikadieetiksi tai muuten hetken hurmaksi siitä ei ole, ainakaan minulla.

Koska viime kesän housut eivät painonnousun myötä enää mahtuneet jalkaan, oli pakko valita sen välillä, ostanko uudet alaosat vai laihdutanko kilot pois. Valitsin jälkimmäisen. Nyt olen yrittänyt hankkiutua takaisin viime kesän mittoihin vaihteeksi pätkäpaastolla nutraamalla. Syön siis 2-5 päivää viikosta noin 900 kcal ja loput 5-2 päivää normaalisti. Neljä viikkoa takana ja sellainen 1,5-2 kiloa on jo lähtenyt. 

Nutrauksessa on hyvää ja huonoa, enimmäkseen hyvää. Vaikka ennen söin tukevan aamiaisen (ja dieetin loppumisen jälkeen aion palata siihen), minun on ollut ihan helppoa jättää aamiainen väliin ja syödä ensimmäinen pirtelö vasta klo 10-11 aikoihin. Huonoa on se, että ne Starttipakkauksen jauhopastat, -keitot ja -pirtelöt ovat ihan hirveän makuisia. Korvaankin illallispastan joko lautasellisella puuroa + maitoa ja kananmunalla tai sitten munakkaalla. Noissa kaikissa siis saman verran kaloreita, mutta "oikea ruoka" vain jättää paremman mielen. Aamupalajauhopirtelöiden sijaan valmiiksi tetroissa myytävät smoothiet ym. ovat käyttötarkoituksen huomioiden oikein hyviä, samoin patukat maistuvat, vaikka turhan makeita ovatkin. Minulle, joka en ole koskaan ollut makeahiiri, tuntuu oudolta vetää (aamiaiseksi ja varsinkin) lounaaksi tuollaista tosi makeaa, mutta siinä on se hyvä puoli, että niiden jälkeen ei todellakaan tee mieli ei keksejä, karkkeja, suklaata, ei mitään.

Toinen hyvä puoli Nutreissa on se, että dieettipäivien ruoan määrä on niin selkeä. 
Aamupalaksi (klo 10-11) pirtelö. Piste. Lounaaksi patukka. Piste. Illalliseksi se puuro, maito ja kananmuna. Piste. Iltapalaksi vanukas. Piste. Pari lientä, jos starttipaketista on sattunut jäämään. (Hiukan kritiikkiä: Miksei niitä liemiä voi myös myydä erillisinä, Starttipaketissa on liikaa hirveän makuisia jauhoruokia, jotta sitä viitsisi enää ostaa?) Tämä selkeä systeemi todella sopii minulle, eipähän tarvitse miettiä, ottaisinko vielä yhden leivän tai leikkelesiivun tai keksin (johon muuten saattaisi olla taipumusta... ;) ). Aluksi tuntui, että syötävän ruoan määrä on pieni, ettei tule täyttä oloa, mutta huomasin, että kun hetken odottaa, onkin ihan kylläinen olo. Minulle tuottaa myös mielihyvää, että saan päivän helposti kulumaan noilla sapuskoilla, olen energinen, päätä ei särje, nälkä ei ole suuren suuri, paino putoaa ja tunnen onnistuvani. Minä, närppijähiiri, saan mielihyvää siitä, että onnistun kontrolloimaan syömisiäni näin hienosti, eikä tee tiukkaakaan. Kaikki ihmiset eivät kyllä varmaan toimi samalla tavalla, koska jos laihduttaminen oikeasti on kaikille näin helppoa näin pienillä kaloreilla, maailmassa ei ylipainoisia kyllä olisi.

Pätkäpaastosta olen myös tykännyt. Suurin etu siinä on, ettei tule mitään epäonnistumisen kokemuksia, eikä mistään tarvitse luopua kokonaan. Kun kerran voin syödä normaalisti 2-5 päivää viikossa, ei joka päivä tarvi luopua, kontrolloida, kieltäytyä ja kärsiä. Olen myös oppinut, että työpaikan herkkutarjoomuksiakin voi ottaa puolikkaan tai neljänneksen, saada sen ihanan maun, mutta ei tarvi vetää kahta tai kolmea palaa piirakkaa / kakkua tm. Ei oikeasti edes yhtä kokonaista. 

Pätkäpaastoilun alussa tuntui, että paastopäivän jälkeen tavallisina päivinä ei todellakaan tullut syötyä vähemmän, kuten luvattiin, vaan ensimmäisenä tavallisena päivänä kroppa vaati enemmän ruokaa kuin yleensä. Mutta se tasoittui siitä parin paastopäivän jälkeen ja nykyisin vatsalaukun pienennyttyä en jaksa enää syödä normipäivinäkään sellaisia settejä kuin ennen. Ylipäänsä olen alkanut tajuta, että ei aina tarvitse syödä itseään täyteen, riittää, kun syö nälän pois. 

Kun paino alkoi laskea ja dieettipäivät tuntuivat helpoilta, kävi niin, että teki mieli pitää enemmän kuin kaksi paastopäivää viikossa. Kolmannella viikolla dieettasin jo 5 päivää putkeen. Neljännellä kaksi päivää. Ja viidennelle on luvassa todennäköisesti kaksi päivää erillään, ellei tule äkillistä intoa dieetata enemmän tai vähemmän. Juuri tämän on niin ihanaa, että epäonnistumista ei ole. Jokainen päivä tai puolikaskin on hyväksi. Punnitseminen tietysti on haastavaa, koska paastopäivinä tai heti seuraavina vaa'an lukemaan ei voi luottaa suoliston ollessa tyhjempi kuin normaalisti. Mutta silti uskallan sanoa, että painoni on tippunut kivasti. Myös vedenjuonti on lisääntynyt, mikä on hyvä asia, aiemmin olen juonut aivan liian vähän. 

Kuten aiemmin mainitsin, dieettipäivinä on ollut energinen olo. Liekö syynsä hiilareiden ja rasvojen vähyydellä vai psykologialla; Kun kontrolloin syömisiä, kontrolloin myös muuta olemista. Mutta jostain syystä tulee siivottua enemmän, tehtyä vielä tuo ja tämä roikkuva asia ja lenkkeiltyä enemmän.

Ainoa huono puoli dieetissä on se, että dieettipäivinä on kylmä, mutta vilunväreet johtunevat ilmeisesti myös laihtumisesta.

11 paastopäivää tiputtivat siis sen 1,5-2 kiloa. Yli puolen välin ollaan siis jo, maksimissaan 11 jäljellä. Voin valita joko tiukan 1,5 viikon kuurin ja palata normielämääni, tai jatkaa rauhallisemmin pari kolme päivää viikossa. Saas nähdä, kuinka käy. Joka tapauksessa, ellei ihmeitä tapahdu, olen ennen kesää entisissä mitoissa. Laitan viimeistään syksyllä tietoa, pysyikö paino tällä kertaa vai tuliko taas ylläreitä.


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kuulumisia

Blogin pito on todella aikaavievää ja työlästä. Lisäilen asioita siis jatkossa hyvin hitaaseen tahtiin, silloin kun muistan ja jaksan kirjata ylös löydöksiäni. En halua sulkea blogiani, koska ehkä joku löytää sivupalkista jotakin hyödyllistä, reseptivinkkejä tm.

Vaikken joka asiaa raportoikaan, silmäilen edelleen tuoteselosteita, välttelen useimpia lisäaineita ja kotisyömisissä pahimpia hiilihydraatteja. Viime ajat olen mennyt sillä kaavalla, että syön enimmäkseen niitä suht vähälisäaineisia ja suht hyvähiilarisia ruokia, joita olen aiemmin jo moneen kertaan listannut; Aamiaiseksi ja iltapalaksi puuroa voisilmän ja maidon kanssa, hedelmiä, kananmunaa, väliin vaihteluksi mysliä (valittu niin, ettei pahimmasta päästä sokeroitu) tai täysjyväleipää voilla ja juustolla, tuorepuristettuja mehuja, luonnonjugurttia tai viiliä marjoilla ja pähkinöillä. Joskus kauan sitten saaton silloin tällöin ostaa muropaketinkin, nykyisin en voisi sitä enää kuvitellakaan syöväni. Töissä syön lounaaksi vanhaan tapaan normaalia kouluruokaa, margariini vain on alkanut maistumaan ihan hirveälle, joten näkkäri menee mieluummin kuiviltaan. Viikonloppuisin yritän tehdä pääruoan kasvislisukkeella, esim tänä viikonloppuna tortilloja vehnälätyn sijaan kaalinlehteen käärittynä, jättäen nachot kokonaan pois. Toimii! Välillä herkuttelenkin, tänäänkin palkitsin itseni hetken mielijohteesta pitkällisestä terveysruokien puputtamisesta kaurakekseillä, oli mukavaa lukea sohvan nurkassa MeNaisia ja herkutella. Mutta näitä herkkuhetkiä on maks. kerran viikossa ja niistä tulee valitettavasti paljon huonompi omatunto kuin ennen. Ravintolassa käydessä en välitä mistään säännöistä, silloin nautin ystävien kanssa elämästä. Näitäkään kertoja tulee tuskin yhtä, kahta kertaa enempää kuukaudessa. Niistä nautin, enkä pode tunnontuskia.

Olostani en oikein osaa sanoa. Edelleenkään mitään iltapäiväkoomia ei ole töissä tullut, vaikka viime viikollakin söin yhtenä päivänä töissä lasagnettea, toisena täysjyväriisiä ja kolmantena muussia. Mielestäni olen voinut ihan hyvin. Ehkä en enää muista, miten olen ennen voinut, mutta mielestäni en huomaa mitään suurta eroa. Edelleen olen epäluuloinen kouluruoan sisällön suhteen (halvalla tuskin saa kovin ravinteikasta), mutta se vain on niin helppoa verrattuna iänikuiseen omien eväiden tekemiseen. Ja kun minulla on vielä kovin vähän noita sopivia reseptejäkään, salaatin syöminen päivästä toiseen ei nappaa. Salaatin määrä on kuitenkin lisääntynyt lounaslautasella ja esimerkiksi riisin / perunamuussin määrä vähentynyt. Yhtenä myöhäisenä iltapäivänä rästihommia tehdessä oli pakko vetää nälkään irtokarkkeja. Niistä tuli paha olo, kuten aina ennenkin. Edelleenkään minun ei siis kannata syödä irtokarkkeja. Ne ovat selkein löydös siitä, mitä haittaa hiilareista (tai lisäaineista?) on.

Paino nousi karppaamisen lopettamisen jälkeen niin nopeasti takaisin sen (yhtä nopeasti) menettämäni pari kiloa, ettei se mitenkään voi johtua vain runsastuneesta kalorimäärästä. Jokin taika siinä on, että jos hiilareita on tosi vähän tarjolla, paino putoaa reippaasti, ja jos hiilarimäärä nousee takaisin lähelle entistä, samat kilot tupsahtavat takaisin, vaikka ennen samoilla (tai enemmillä) hiilareilla paino pysyi stabiilina.

Mielikuvitus on loppunut kesken reseptien suhteen. Karppaus.infostakaan en löydä oikein mitään mielenkiintoista (lähes kaikki kuulostavat enemmän tai vähemmän pahoilta). Täytyy varmaan hakea taas joku opus kirjastosta, josko sieltä saisi monipuolisuutta nykyisten alle kymmenen reseptin joukkoon. Edelleen olen sitä mieltä, että kasvisten puputtaminen kasvisten puputtamisen perään on tylsää ja epämiellyttävää. Hyviä pääruokia löytyy burgundinpadasta kalojen kautta broileriherkkuihin, mutta kun niiden kylkeen lyödään aina se kasvishöystö tai salaatti, minulla alkaa tökkiä ja jätän illallisen luvattoman usein syömättä. Niin se vain minun kohdallani valitettavasti on, että kasvis on kasvis, paistettu kesäkurpitsa ei ole vaihtoehto paistetulle munakoisolle tai paistetulle kaalille, vaan kaikki tuntuu siltä yhdeltä ja samalta vaan. Jostain syystä keitetty peruna ei töki samalla lailla päivä toisensa jälkeen syötynä (tai riisi tai pasta). Omituinen on ihmismieli!

Edelleen pohdin sitä, onko minun terveyssyistä järkevää jättää pois peruna ja pasta, mutta kuitenkin syödä lautasilta, missä voi olla astianpesuaineen jäämiä, käyttää vaatteita, missä on pyykinpesuaineen jäämiä, pestä hampaat hammastahnalla, levittää iholle kaikennäköisiä kemikaaleja. Ostin antiperspirantin rinnalle ekokaupasta mineraalideodorantin, jota käytän sellaisina päivinä, kun vähempikin suoja riittää. Aloin kampaajan kanssa toteuttaa hiusten värjäämisestä irti pääsyä. Jatkossa enää raitoja.

Olen juonut enemmän vettä. Tai ainakin yrittänyt. Miten sitäkin on ihan mahdoton muistaa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

KULTAINEN KESKITIE

Kun elämä meinaa mennä liian sekavaksi kaiken rasva- ja lisäainekeskustelun keskellä, ajattelin suunnitella jonkinnäköistä kultaisen keskitien mallia. Listata ruoka-aineita, joita voin syödä hyvällä mielellä ainakin jossakin määrin.
(Päivittyy ruokailu ruokailulta...)

- Juurekset ja vihannekset. Kaikkien mielestä nämä ovat hyvä juttu! :)
- Hedelmät (juu, ei kiinnosta banaanin tai viinirypäleiden sokeripitoisuus, kun se tulee muun terveellisen matskun kyljessä, eli jatkossa en väen vängällä vältä banaania tai rypäleitä).
- Marjat: Laskin, että marjani riittävät toukokuun loppuun, jos syön rasian viikossa. Kun kerran syön jugurttia / rahkaa / viiliä / pirtelöä vähintään kerran päivässä, on jatkossa pakko joko ostaa kaupan pakastemarjoja tai ottaa ruokavalioon myös kaupan jugurtit. Jälkimmäisistä ajattelin valita ne, joissa on vähiten epämääräisiä lisäaineita.
- Kala, kana, liha.
- Kananmuna
- Maito, kerma, luonnonjugurtti, viili, kermaviili, rahka. Jatkossa siis myös sellaiset kaupan jugurtit, missä lisäaineet ovat vaarattomammasta päästä. Viiliin / jugurttiin hedelmiä (ananasmurska!), marjoja, pähkinöitä.
- Juustot. Määrä mietityttää. Toisaalta pitävät nälkää hyvin (esim. leipäjuusto), toisaalta sydäntaudit mietityttävät.
- Kaikkein täysjyväisimmät leivät, vaikkapa pala tai kaksi päivässä.
- Voi: Jos suositellun seitsemän leipäpalan sijaan syön vain yhden päivässä, saan kai jo paljon suosituksia vähemmän kovaa rasvaa, vaikka laittaisin voitakin. Toisaalta voisi tehdä myös voin ja kasviöljyn sekoitusta, mutta tällä leivänsyöntimäärällä se jäänee kuleksimaan. Ehkä mieluummin sählään tuon voin kanssa (se ei oikein tahdo levittyä enkä jaksa/muista ottaa sitä aina 10 min. etukäteen pehmenemään) tai jätän rasvat laittamatta.
- Puurot ja puhtaimmat myslit painottaen kokojyvää.
- Pähkinät
- Tuorepuristetut mehut. Esim. lasillinen päivässä.
- Makeana herkkuna tumma suklaa.
- Juomaherkkuna kaakao, johon ripaus sokeria (vai makeutusta - en pysty päättämään, kumpi pahempi).

Pois tai minimiin:
- leikkeleet (hirveästi lisäaineita)
- sokerimehut, joissa ei mitään ravintoaineita
- limsat
- pullat ja muut leivonnaiset
- karkit
- huttuleivät
- einekset

LISÄAINE-ABC

Lisäaineita on olemassa yli 400 ja niiden vaaroista on hyvin kiistanalaista tietoa. Koska ne kuitenkin arveluttavat minua, listaan tähän postaukseen vaarattomia eli hyviä ja kiistanalaisia eli huonoja lisäaineita. Tieto ei ole absoluuttista, vaan omia mielikuviani lukemani perusteella. Lisäksi juttu on vielä pahasti kesken, eli keräilen materiaalia sitä mukaa, kun vastaan tulee. Saa vinkata!

Huom! Se, että jokin lisäaine allergisoi joitakin harvoja ihmisiä, ei aiheuta sitä, että se päätyisi minun osaltani vältettävien listalle. Saavathan ihmiset reaktioita hedelmistä, pähkinöistä, kananmunasta ym.

Tähän alkuun Evira:n kannanotto, etten mene ihan sekaisin kaiken pelottelun keskellä:

"Elintarviketurvallisuusvirasto muistuttaa, että lisäaineita lisätään elintarvikkeisiin tarkoituksella ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi estämään bakteereiden ja muiden tauteja aiheuttavien mikrobien kasvu, parannetaan elintarvikkeen koostumusta, makua, ulkonäköä tai ravitsemuksellista laatua. Lisäksi lisäaineet ovat hyvin tutkittuja ja niiden turvallisuus on arvioitu monin erilaisin puolueettomin tutkimuksin ennen kuin ne hyväksytään markkinoille ja käytettäväksi elintarvikkeiden valmistukseen. 
--- 
Eräät lisäaineet saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin.
---Turvallisuus- ja saantitutkimusten perusteella komiteat asettavat joillekin lisäaineille ADI-arvon (Acceptable Daily Intake), joka tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Esimerkiksi virvoitusjuomissa makeutusaineena käytetyn aspartaamin (E 951) ADI-arvo on 40 milligrammaa/kg. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä makeutusaineita, saa 60-kiloinen henkilö turvallisesti käyttää joka päivä aspartaamilla makeutettua tuotetta neljä litraa. 
Euroopan unioni edellyttää, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Elintarvikevirasto on kartoittanut suomalaisten lisäaineiden saantia ja tutkimusten perusteella lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma. Myös 13 kk:n - 6 vuoden ikäisillä lapsilla lisäaineiden saanti on keskimäärin kohtuullisella ja turvallisella tasolla." (Evira.fi)

Lisäaineiden luokittelu:





  • E100 – E199 – väriaineet
  • E200 – E299 – säilöntäaineet
  • E300 – E399 – hapettumisenesto- ja happamuudensäätöaineet
  • E400 – E499 – sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineet
  • E500 – E599 – happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineet
  • E600 – E699 – makeutusaineet
  • E700 – E799 – antibiootit
  • E900 – E999 – sekalaiset
  • E1000 – E1999 – muihin ryhmiin kuulumattomat kemikaalit

  • (http://www.kohtiterveyttä.fi/hyvat-vai-pahat-lisaaineet)


    HYVÄT LISÄAINEET: 
    = niitä, joiden vaikutuksista ei juurikaan kiistellä, jotka ovat edes jossakin määrin hyväksi ruoassa, sellaisia, jotka eivät arveluta minua lukemani perusteella. Yritän käydä aine aineelta läpi näitä, mitä tulee päivittäisissä ostoksissani vastaan:

    - E202, kaliumsorbaatti, joillekin allergisoiva
    - E300 askorbiinihappo, luonnossa C-vitamiinia, synteettisenä happamuuden säätely
    - E322 (soija)lesitiini
    - E330 sitruunahappo (hampaat!)
    - E331 natriumsitraatti
    - E333 kalsiumsitraatti
    - E327 kalsiumlaktaatti
    - E410 johanneksenleipäpuujauhe
    - E415 ksantaanikumi, joillekin allergisoiva
    - E440 pektiini
    - E1400-alkuiset, eli muunnetut tärkkelykset



    HUONOT LISÄAINEET: 
    = Vaikutuksista kiistellään, itseäni arveluttaa, osa siirtynee hyvien kategoriaan perehdyttyäni asiaan:

    - väriaineet  
    * E102 atsoväri, yliherkkyysoireita
    * E104, yliherkkyysoireita
    * E120, karmiini, kokkeliinikirvoista peräisin, yliherkkyysoireita
    atsovärit E110, E122-E124, E128-E129, yliherkkyysoireita
    E200, E203, sorbiinihappo ja sorbaatit, yliherkkyysoireita
    - E210-E219 bentsoehappo ja bentsoaatit, yliherkkyysoireita, erityisesti E211 natriumbentsoaatti
    - E220-E228, rikkihapoke ja sulfiitit, ylilherkkyysoireita
    - E250 natriumnitriitti
    - E320 butyylihydroksianisoli
    - E321 butyylihydroksitolueeni
    - E322 lesitiini
    - E330 sitruunahappo
    - E412: guarkumi
    - E452 polyfosfaatit
    - E538 paakkuuntumisenestoaine
    - E620 glutamiinihappo, yliherkkyyttä
    - E621 natriumglutamaatti
    - E951 aspartaami
    - E954 sakariini
    - E955 sukraloosi
    - E960: stevia

    + Suosi aitoa vaniljaa vanilliiniaromin sijaan!

    Iltalehdestä (huuh, mitä lähdekritiikkiä!) nyysitty kooste:



    Yliherkkyysoireita aiheuttavia lisäaineita ovat muun muassa 
    • bentsoehappo ja bentsoaatit (E210-E219) 
    • rikkihapoke ja sulfiitit (E220-E228) 
    • sorbiinihappo ja sorbaatit (E200, E202, E203) 
    • glutamiinihappo ja glutamaatit (E620, E621) 
    • atsovärit (E102, E110, E122-E124, E128)
    (http://kiloklubi.fi/artikkelit/MeNaiset-Lisäaineiden-jäljillä/872/)

    YHTEENVETO:
    Koska lisäainetotuuden selvittäminen tuntuu todella aikaa vievältä puuhalta ja yksiselitteistä tutkimustietoa ei ole, pääsee ehkä helpoimmalla, jos välttää kaikkia lisäaineita. Onko sekään sitten kuitenkaan vaivan väärti, kun kerran monissa kansainvälisissä tutkimuslaitoksissa lisäaineiden käyttö on todettu turvalliseksi? Että jos söisi vaan? Johonkinhan sitä joka tapauksessa sairastutaan ja kuollaan. Onko hyöty kaiken ajankäytön väärtti? Tämänkin ajan, mitä olen netissä surffailuun ja blogin pitoon käyttänyt, olisin voinut lukea, ulkoilla, tavata ystäviä tai makoilla vaan ja levätä. Tai sen ajan, kun valmistan vain aidoista puhtaista raaka-aineista päivittäin ruokaa, verrattuna siihen, että voin välillä ostaa kaupasta valmiiksi maustettua ja tehtyä. Välillä kallistun sille kannalle, että parempi kun antaa muiden hoitaa näiden asioiden tutkiminen ja totuuden selvittäminen ja keskittyä syömään virallisterveellisten suositusten mukaan. Kyllä se totuus ennen pitkää löytyy - ei ehkä minun elinaikanani, mutta toisaalta tällaisen yksittäisen ihmisen terveys ja elämä nyt ei historiallisessa jatkumossa ole niin merkittävä muutenkaan. Välillä taas vannon, että jatkoelämä menee huonoja lisäaineita kartellessa.

    Ärsyttää, MIKSI TÄSTÄ SYÖMISESTÄ PITÄÄ TEHDÄ NÄIN HEMMETIN VAIKEAA?! Ei riitä, että miettii rasvojen höytyjä ja haittoja. Tai hiilihydraattien. Tai rasvan ja hiilihydraattien yhteisvaikutuksia. Siihen päälle vielä lisäaineasia. Se on varmaa, että karppaamalla myös lisäaineiden käyttö vähenee. Mutta siltikään en ole vaikuttunut, että kokonaisterveys olisi pitkällä aikavälillä karppaajilla parempi. Puuh! Lisäaineista pyrin jatkossa välttämään ainakin natriumglutamaattia, aspartaamia ja kaikkia väriaineita (turhia).

    Yksittäisistä lisäaineista löytämääni huolestuttavaa tietoa:

    Natriumglutamaatti:

    Aromivahvenne natriumglutamaatista viime vuosina käyty kiivas keskustelu on jo johtanut siihen, että lihanjalostaja Snellmanilla on luovuttu natriumglutamaatin käytöstä. Myös Espoon kaupunki lopetti vuonna 2009 natriumglutamaatin käytön kouluissaan.
    Natriumglutamaatti on glutamiinihapon natriumsuola, jota ihmisen elimistö itsekin muodostaa. Natriumglutamaatin lisääminen elintarvikkeisiin on huolestuttavaa siksi, että se on keskushermoston tärkeimpiä kiihottavia välittäjäaineita, jonka vuoksi sen on epäilty aiheuttavan herkille ihmisille mm. päänsärkyä, migreeniä, huimausta, astmaoireita, hengenahdistusta, vatsakipuja, kasvojen punoitusta, suolisto-ongelmia ja lihas- sekä nivelkipuja. Muutamassa tutkimuksessa on osoitettu natriumglutamaatilla olevan yhteys myös ahmimiseen ja sitä kautta ylipainoon: natriumglutamaattia saaneilla hiirillä havaittiin vaurioita aivojen hypotalamuksessa, joka säätelee muun muassa ruokahalua ja rasva-aineenvaihduntaa. Suun kautta nautitun natriumglutamaatin vaikutuksien myönnetään olevan epävarmoja, eikä aineen vaikutuksista rasva-aineenvaihduntaankaan ole tietoa riittävästi.Natriumglutamaatin E-tunnus elintarvikkeissa on E621, ja sitä käytetään Suomessa yleisesti esimerkiksi lihajalosteiden arominvahventeena. Elintarvikkeiden säilyvyyttä natriumglutamaatti ei siis paranna, vaan sen yksinomaisena tarkoituksena on saada ruoka maistumaan paremmalta. (http://www.kohtiterveyttä.fi/hyvat-vai-pahat-lisaaineet)

    Muuta huomioitavaa:

    ”Teollistuneissa maissa keskivertokuluttaja syö vuosittain 6-7 kiloa lisäaineita”, kirjoittaa Mats-Eric Nilsson kirjassaan Petos lautasella. (Petos Lautasella, Mats-Eric Nilsson, WSOY, 2008.)

    Monen kuluttajan hälytyskellot kuitenkin soivat, ja kovaa, kun heille selviää, että EFSA tutkii kutakin lisäainetta vain yksitellen – viis yhteisvaikutuksista! Käytännössä yli 400 lisäaineen yhdistelmien tutkiminen olisikin mahdotonta.

    Lisätietoa:
    - http://ekoodit.fi
    - E-koodiavain http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julkaisut/?a=view&productId=52
    - kritiikkiä ruokateollisuutta ja lisäaineita kohtaan: http://quinoaa.blogspot.fi/2009/07/petos-ymparillamme.html

    "TERVEELLINEN" (?) HELPPO NORMIRUOKA, ELI LISÄAINEPOHDINTAA

    Kokeilen siis toistaiseksi "normaalia" ruokavaliotani ja seurailen, tuleeko oloon tai arkeen muutoksia. En tiedä, oliko karppauskokeiluni tarpeeksi pitkä ja tiukka (välissä oli niitä hiilaripäiviäkin), jotta olisin saanut siitä kunnon kokemuksen.

    Ensimmäinen huomioni tästä normaalista helposta ruoasta: Kaupoissa myytävä normiruoka on suurimmaksi osaksi todella prosessoitua.

    Kuluneen 12 tunnin aikana olen syönyt mm.

    - soijalesitiiniä ja vanilliiniaromia = O'boy-kaakao
    - sakeuttamisaineita (muunnettu peruna- tai maissitärkkelys, pektiini, johanneksenleipäpuujauhe), happamuudensäätöaineita (kalsiumlaktaatti, kalsiumsitraatti, natriumsitraatti, sitruunahapppo), aromia, porkkanatiivistettä sekä väriä (karmiini) = Valion jugurtit
    - sakeuttamisaineita E440, E415, happamuudensäätöainetta E330 ja säilöntäainetta E202 = X-tra-mansikkahillo.
    - lisää happamuudensäätöainetta = Oltermanni-juusto.

    Yllämainittujen lisäksi kuitenkin myös omenan, kunnollista lähileipomon ruisleipää, maitoa, tuorepuristettua appelsiinimehua, voita ja tavallisen viilin.

    Kaupassa käydessä huomaa, kuinka jugurttihyllyssä on tsiljoona vaihtoehtoa, mitä on muuteltu joko laktoosipitoisuuden, rasvapitoisuuden, värin, säilyvyyden, koostumuksen, maun ym ym ym. kannalta. Ja vain pari, missä on pelkkää "ehtaa tavaraa". Toki ymmärrän sen - pitäähän kaupan kannattaa. Eihän kaikki ruoka voi pilaantua hyllyyn tai jääkaappiini tai näyttää epämiellyttävältä. Mutta voimmeko todella luottaa siihen, että luonnottomuudelta ja kemikaaleilta kuulostavat ainekset ovat meille tässä määrin turvallisia?

    Tähänastisessa elämässäni olen oppinut, että osa lisäaineista on pahoista nimistään huolimatta täysin luonnollisia. Tai ainakin synteettisesti valmistettuja vastaamaan luonnossa esiintyviä aineita. Osan nimet kuulostavat kemiallisilta monstereilta, valmistajat vieläpä huijaavat asiakasta ilmoittamalla E-koodin sijaan nimen tai toisin päin. Vaarallisuuden selvittääkseen aihetta täytyisi opiskella valtavat määrät. Näin ollen tavan kuluttajan täytyy uskoa niitä, jotka aihetta ovat opiskelleet ja tutkineet ja sen parissa työkseen puuhailevat. Uskoako virallisterveellistä totuutta (määrällisesti enemmistö) vai toisinajattelijoita?

    "Elintarviketurvallisuusvirasto muistuttaa, että lisäaineita lisätään elintarvikkeisiin tarkoituksella ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi estämään bakteereiden ja muiden tauteja aiheuttavien mikrobien kasvu, parannetaan elintarvikkeen koostumusta, makua, ulkonäköä tai ravitsemuksellista laatua. Lisäksi lisäaineet ovat hyvin tutkittuja ja niiden turvallisuus on arvioitu monin erilaisin puolueettomin tutkimuksin ennen kuin ne hyväksytään markkinoille ja käytettäväksi elintarvikkeiden valmistukseen. 
    --- 
    Eräät lisäaineet saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin.
    ---Turvallisuus- ja saantitutkimusten perusteella komiteat asettavat joillekin lisäaineille ADI-arvon (Acceptable Daily Intake), joka tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Esimerkiksi virvoitusjuomissa makeutusaineena käytetyn aspartaamin (E 951) ADI-arvo on 40 milligrammaa/kg. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä makeutusaineita, saa 60-kiloinen henkilö turvallisesti käyttää joka päivä aspartaamilla makeutettua tuotetta neljä litraa. 
    Euroopan unioni edellyttää, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Elintarvikevirasto on kartoittanut suomalaisten lisäaineiden saantia ja tutkimusten perusteella lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma. Myös 13 kk:n - 6 vuoden ikäisillä lapsilla lisäaineiden saanti on keskimäärin kohtuullisella ja turvallisella tasolla." (Evira.fi)

    "http://finland.somefood.org/?page_id=855" (Tämän sivuston ylläpitäjästä, hänen koulutuksestaan tai ylipäänsä asiantuntemuksestaan minulla ei ole käsitystä. Kovasti kommentoijissa tuntuu olevan allergisia ihmisiä, minulle keskustelu tuntuu vieraalta, kun en saa allergiaoireita mistään.)

    Kumpaan siis luottaa - mene ja tiedä! Onko tutkimusta tehty tarpeeksi pitkään ja tarpeeksi luotettavasti? Kun onhan maailma muutenkin pullollaan asioita, joista emme vielä tiedä. Toisaalta hyvinhän nuo näyttävät muutkin hengissä säilyvän näitä elintarvikkeita käyttämällä. Toistaiseksi taidan luottaa siihen, että olennaiset riskilisäaineet selvittämällä ja niiden määrää vähentämällä, niistä kuitenkaan kokonaan luopumatta, jatkan elämääni.

    Toisaalta mietin myös, miksi vain ruoasta ja sen lisäaineista pauhataan. Päivittäin syömme lautasilta, joihin jää tiskiainejäämiä, käytämme vaatteita, joihin jää pesuainejäämiä, pesemme hampaamme kemikaaleilla, nautimme ruokaa, joka on pakattu kaikenlaisiin kemikaaleihin, levitämme ja suihkimme ihollemme ja hiuksiimme kemikaaleja. Jne jne jne. Mitähän ne sitten aiheuttavat? Sekin aihe tuntuu olevan kuin pohjaton suo, tietoa suuntaan jos toiseenkin. Pieni ihminen menee aivan sekaisin ristikkäisestä informaatiosta. Taas täytyy valita, keneen luottaa. Elää vaan ja ottaa riski, että joskus tässä sairastutaan ja kuollaan kuitenkin.

    Ja ennen kaikkea pohdin sitä, pitäisikö minun mieluummin keskittyä syömään yllä mainittua puhdasta, kemikaalitonta, ruokaa, eikä niinkään vähähiilihydraattista. Monestihan karppaukseenkin kuitenkin liittyy pyrkimys puhtaan ruoan käyttöön, varsinkin, kun prosessoitu ruoka usein on myös hiilihydraattipitoista tai vähärasvaista.



    Listaan tähän loppuun vielä elämääni helpottaakseni

    Käytössäni olevia "PUHTAITA" RUOKA-AINEITA, joissa käytetty perusaineksia eikä lisäaineita:
    (listaan sitä mukaa, kun keksin)

    - Juurekset, vihannekset, yrtit, marjat, hedelmät.
    - Puhdas, täysin käsittelemätön liha, kana ja kala (pelkkä naturel-merkintä paketissa ei vielä takaa mitään).
    - Riisi, pasta
    - Puurohiutaleet (kaapissani Elovenaa, Nallen riisipuurohiutaleita sekä Neljää viljaa)
    - Pähkinät, siemenet
    - Osaa jauhoista ehkä saisi ilman jauhonparanne E300:ta (joka myöhemmin osoittautui askorbiinihapoksi, eli C-vitamiiniksi)? Täytyy tutkia...
    - Sokeri
    - Maito, kerma, luonnonjugurtti (lisätty D-vitamiinia), kermaviili,
    - Kananmuna
    - Peltolan Ruislimppu
    - Voi, rypsi- ja oliiviöljy
    - Tomaattimurska
    - Ketsuppi (!)
    - Kivetön kalamata-luomuoliivi
    - Säilyke-hernekeitto (!)
    - Säilyketonnikala
    - Fazerin CACAO (no joo, jotain "aromia" siinä on, mutta laitettakoon silti tähän listaan, kun ei muuta)


     Käytössäni olevia "PROSESSOITUJA" RUOKA-AINEITA, eli niitä, mihin on lisätty kaikenlaista:
    (Ottamatta ollenkaan kantaa siihen, kuinka epäterveellisiä / terveyttä edistäviä nämä korvaani teollisilta kuulostavat ainesosat ovat - itse asiassa myöhemmässä tarkkailussa totesin osan tällä tietoa ihan terveellisiksi tai pikemminkin terveellisyyttä / makua / koostumusta parantaviksi.)

    - Margariini: emulgointiaine,säilöntäaine kaliumsorbaatti, happamuudensäätöaine sitruunahappo, aromi
    - Meetwursti: soijaproteiini, hapettumisenestoaine askorbiinihappo, mustapippuriaromi, elintarvikevärit E150c & karmiinit, säilöntäaine E250
    - Salami snack (mini-olutmakkarat): Maltodekstriini, glukoosisiirappi, stabilointiaineet (trinatriumsitraatti, natriumasetaatti), hapettumisenestoaineet (askorbiinihappo, natriumaskorbaatti).
    - Ruokakerma (Flora Kevyt Ruoka): muunnettu tärkkelys, stabilointiaineet (metyyliselluloosa, ksantaanikumi), emulgointiaine (polysorbaatti 60), sokeri, aromi, väri (beetakaroteeni).
    - Creme Bonjour-levite: muunnettu tärkkelys, liivate, stabilointiaineet (johanneksenleipäpuujauhe, pektiini), säilöntäaine (kaliumsorbaatti).
    - Kaakao: emulgointiaine soijalesitiini, vanilliiniaromi
    - Suola: Paakkuuntumisenestoaine E554 ja E535
    - Vehnäjauho: jauhonparanne E300
    - Mascarpone-juusto: happamuudensäätöaine E330
    - Pesto: glukoosisiirappi, säilöntäaine lysotsyymi, happamuudensäätöaine E270, aromit
    - Säilykeananasviipaleet ananasmehussa: Happamuudensäätöaine (E330)
    - Aurinkokuivatut tomaattikuutiot basilicaöljyssä: Happamuudensäätöaine (E330)
    - Artisokansydämet suolaliemessä: Happamuudensäätöaine (E330)
    - Sinappi: glukoosi-fruktoosisiirappi, värit E150c, E101), chiliaromi
    - Felix Maku-kurkut: aromit, sstabilointiaine (kalsiumkloridi), säilöntäaine (natriumbentsoaatti)
    - Green Canderel Stevia -makeutusjauho:  maltodekstriini (tärkkelystä, ei E-koodia), makeutusaine stevioliglykosidit (E960), aromit (ei muuta!)
    - Hermesetas-nesteen sisältöä en 20 minuutin googlailusta huolimatta saanut selville, sitä ei tunnu valmistajakaan kehtaavan sanoa. Hermesetas Gold -neste on ilmeisesti tehty sakariinista (E954) ja syklamaatista (E952), mutta minulla on ihan tavallista versiota, ei Goldia. Jotain lisäaineita, kuitenkin. Noista ysiviisnelosesta ja ysiviiskakkosesta en kyllä vielä ole löytänyt negatiivista, joten jos pysyy kohtuudessa, ehkä niistä ei niin ole vaaraa.

    Ja yllä olevasta havainnosta päästäänkin takaisin jo aiemmin sivuamaani sokeri vs. makeutusaineet -pohdintaan!

    "Erityisesti kannattaa pidättäytyä nauttimasta makkaraa, jäätelöä, pakattuja leivonnaisia, valmiskeittoja, lihaliemivalmistetta, virvoitusjuomia ja karamelleja. Lapsien lisäaineiden saantia voi vähentää rajoittamalla makeisten ja limujen kulutusta. Nimenomaan karkeissa on runsaasti lisäaineita, sillä ne sisältävät sekä makuaineita, makeutusaineita, aromiaineita, rakenteeseen vaikuttavia aineita että väri- ja säilöntäaineita!"
    (http://www.kohtiterveyttä.fi/hyvat-vai-pahat-lisaaineet)

    lauantai 5. lokakuuta 2013

    Hiilarikokeilua

    Eilen aamiainen ja lounas menivät vielä karpaten.

    Sen jälkeen aloitin kokeilun: Muuttuuko oloni, jos otan hiilarit taas valikoimaan.

    Olen syönyt sittemmin mm. 4kpl karjalanpiirakoita, palan pullaa, aamupuuron, appelsiinimehua, pari normaalia kaupan sokerista jugurttia, banaanin ja falafel-pitan. Ja iltapalaksi sen lempparin: Paikallisen leipomon ruisleipää juustolla, kylmää Oboy-kaakaota ja Valion herkullinen jugurtti.

    Ainakaan vielä en huomaa muuta eroa kuin että karppiruoka piti paremmin nälän. En ole saanut ähkyä aikaiseksi tällä hiilarisyömisellä, toisaalta olen syönyt melko pieniä annoksiakin. Aina on jäänyt sellainen olo, että vähän jotakin voisi vielä mupeltaa. Varsinkin, kun vihdoinkin ruoka on niin HYVÄÄ!!!

    Ainakaan vielä ei nälkäkiukkua, ei turvotusta eikä muutenkaan mitenkään erilainen olo kuin viimeisen parin viikon aikana.

    torstai 3. lokakuuta 2013

    To 3.10.2013

    AAMIAINEN:

    Jääkaapin tyhjennys:
    Omenahyveen jämät.
    Mustikkarahkan jämät.
    Keitetty kananmuna.
    Lasi tuoremehua.

    LOUNAS:
    Italialainen jauhenlihapihvi ja pari mustapippurista uunitomaattia.

    Tänään ensimmäistä kertaa koin, että olisin halunnut syödä kouluruokalassa: Ihanaa mannapuuroa ja mehukeittoa, lempparini... Seuraavalla kerralla varmasti syön!