Jostain syystä minulle kävi niin, että lopetettuani karppaamisen, painoni nousi 4-5 kiloa 4-5 kuukauden aikana. Okei, tunnustan, että osasyy on varmaan se, että rakastuin, uudessa parisuhteessahan on ihanaa kokkailla ja herkutella yhdessä. Karkkiakin tuli syötyä karkkiperson poikaystävän seurassa enemmän kuin yleensä, ennenhän en juurikaan sitä harrastanut.
Mutta silti olen sitä mieltä, että karppauksen lopettaminen aiheutti osaltaan tämän painon nousun. Ennen karppausta painoni pysyi 57-59 kieppeissä kymmenen vuotta sellaisella ruokavaliolla, että ei tämä rakastumisen jälkeinen syöminen nyt NIIN hurjan paljon kaloripitoisempaa ole ollut. Ja olenhan mä ennenkin rakastunut ilman lihomista. Karppauksen aloitettuanihan siis pari kiloa lähti, mutta kun siirryin takaisin pastoihin, perunoihin ym., painoa tuli korkojen kera. En ole laskenut kaloreita, eikä minulla ole mitään faktaa tähän alle, mutta ainoa järkevä syy, minkä keksin yhtäkkiselle reilulle lihomiselleni on se, että kroppani reagoi ruokavaliomuutokseen. Enää en usko, että tänään syömättä jättäminen laihduttaa tänään ja huomenna syöminen lihottaa huomenna, vaan että ruokavalio näkyy hiukan häilyvämmillä aikaväleillä. Uskon, että syksyn karppikokeilun aikana söin rasvan mukana kaloreita, jotka jotenkin eivät silloin kajettuneet, kun hiilareita oli vähemmän. Sitten kun hiilarit tulivat takaisin ruokavalioon (ja myös rasvan määrä väheni lähes entiselleen), humpsahti kiloja kroppaan enemmän kuin mikään opaskirja olisi antanut ymmärtää. Toki jatkoin voin syömistä margariinin sijaan, mutta ei se yksin (tai ajoittaiset herkuttelut) selitä näin nopeaa ja äkillistä lihomista. Uskonkin, että karppaaminen toimii niin kauan, kuin karppiruokavaliota noudattaa normiruokavaliona, mutta miksikään muutaman kilon laihdutuspikadieetiksi tai muuten hetken hurmaksi siitä ei ole, ainakaan minulla.
Koska viime kesän housut eivät painonnousun myötä enää mahtuneet jalkaan, oli pakko valita sen välillä, ostanko uudet alaosat vai laihdutanko kilot pois. Valitsin jälkimmäisen. Nyt olen yrittänyt hankkiutua takaisin viime kesän mittoihin vaihteeksi pätkäpaastolla nutraamalla. Syön siis 2-5 päivää viikosta noin 900 kcal ja loput 5-2 päivää normaalisti. Neljä viikkoa takana ja sellainen 1,5-2 kiloa on jo lähtenyt.
Nutrauksessa on hyvää ja huonoa, enimmäkseen hyvää. Vaikka ennen söin tukevan aamiaisen (ja dieetin loppumisen jälkeen aion palata siihen), minun on ollut ihan helppoa jättää aamiainen väliin ja syödä ensimmäinen pirtelö vasta klo 10-11 aikoihin. Huonoa on se, että ne Starttipakkauksen jauhopastat, -keitot ja -pirtelöt ovat ihan hirveän makuisia. Korvaankin illallispastan joko lautasellisella puuroa + maitoa ja kananmunalla tai sitten munakkaalla. Noissa kaikissa siis saman verran kaloreita, mutta "oikea ruoka" vain jättää paremman mielen. Aamupalajauhopirtelöiden sijaan valmiiksi tetroissa myytävät smoothiet ym. ovat käyttötarkoituksen huomioiden oikein hyviä, samoin patukat maistuvat, vaikka turhan makeita ovatkin. Minulle, joka en ole koskaan ollut makeahiiri, tuntuu oudolta vetää (aamiaiseksi ja varsinkin) lounaaksi tuollaista tosi makeaa, mutta siinä on se hyvä puoli, että niiden jälkeen ei todellakaan tee mieli ei keksejä, karkkeja, suklaata, ei mitään.
Toinen hyvä puoli Nutreissa on se, että dieettipäivien ruoan määrä on niin selkeä.
Aamupalaksi (klo 10-11) pirtelö. Piste. Lounaaksi patukka. Piste. Illalliseksi se puuro, maito ja kananmuna. Piste. Iltapalaksi vanukas. Piste. Pari lientä, jos starttipaketista on sattunut jäämään. (Hiukan kritiikkiä: Miksei niitä liemiä voi myös myydä erillisinä, Starttipaketissa on liikaa hirveän makuisia jauhoruokia, jotta sitä viitsisi enää ostaa?) Tämä selkeä systeemi todella sopii minulle, eipähän tarvitse miettiä, ottaisinko vielä yhden leivän tai leikkelesiivun tai keksin (johon muuten saattaisi olla taipumusta... ;) ). Aluksi tuntui, että syötävän ruoan määrä on pieni, ettei tule täyttä oloa, mutta huomasin, että kun hetken odottaa, onkin ihan kylläinen olo. Minulle tuottaa myös mielihyvää, että saan päivän helposti kulumaan noilla sapuskoilla, olen energinen, päätä ei särje, nälkä ei ole suuren suuri, paino putoaa ja tunnen onnistuvani. Minä, närppijähiiri, saan mielihyvää siitä, että onnistun kontrolloimaan syömisiäni näin hienosti, eikä tee tiukkaakaan. Kaikki ihmiset eivät kyllä varmaan toimi samalla tavalla, koska jos laihduttaminen oikeasti on kaikille näin helppoa näin pienillä kaloreilla, maailmassa ei ylipainoisia kyllä olisi.
Pätkäpaastosta olen myös tykännyt. Suurin etu siinä on, ettei tule mitään epäonnistumisen kokemuksia, eikä mistään tarvitse luopua kokonaan. Kun kerran voin syödä normaalisti 2-5 päivää viikossa, ei joka päivä tarvi luopua, kontrolloida, kieltäytyä ja kärsiä. Olen myös oppinut, että työpaikan herkkutarjoomuksiakin voi ottaa puolikkaan tai neljänneksen, saada sen ihanan maun, mutta ei tarvi vetää kahta tai kolmea palaa piirakkaa / kakkua tm. Ei oikeasti edes yhtä kokonaista.
Pätkäpaastoilun alussa tuntui, että paastopäivän jälkeen tavallisina päivinä ei todellakaan tullut syötyä vähemmän, kuten luvattiin, vaan ensimmäisenä tavallisena päivänä kroppa vaati enemmän ruokaa kuin yleensä. Mutta se tasoittui siitä parin paastopäivän jälkeen ja nykyisin vatsalaukun pienennyttyä en jaksa enää syödä normipäivinäkään sellaisia settejä kuin ennen. Ylipäänsä olen alkanut tajuta, että ei aina tarvitse syödä itseään täyteen, riittää, kun syö nälän pois.
Kun paino alkoi laskea ja dieettipäivät tuntuivat helpoilta, kävi niin, että teki mieli pitää enemmän kuin kaksi paastopäivää viikossa. Kolmannella viikolla dieettasin jo 5 päivää putkeen. Neljännellä kaksi päivää. Ja viidennelle on luvassa todennäköisesti kaksi päivää erillään, ellei tule äkillistä intoa dieetata enemmän tai vähemmän. Juuri tämän on niin ihanaa, että epäonnistumista ei ole. Jokainen päivä tai puolikaskin on hyväksi. Punnitseminen tietysti on haastavaa, koska paastopäivinä tai heti seuraavina vaa'an lukemaan ei voi luottaa suoliston ollessa tyhjempi kuin normaalisti. Mutta silti uskallan sanoa, että painoni on tippunut kivasti. Myös vedenjuonti on lisääntynyt, mikä on hyvä asia, aiemmin olen juonut aivan liian vähän.
Kuten aiemmin mainitsin, dieettipäivinä on ollut energinen olo. Liekö syynsä hiilareiden ja rasvojen vähyydellä vai psykologialla; Kun kontrolloin syömisiä, kontrolloin myös muuta olemista. Mutta jostain syystä tulee siivottua enemmän, tehtyä vielä tuo ja tämä roikkuva asia ja lenkkeiltyä enemmän.
Ainoa huono puoli dieetissä on se, että dieettipäivinä on kylmä, mutta vilunväreet johtunevat ilmeisesti myös laihtumisesta.
11 paastopäivää tiputtivat siis sen 1,5-2 kiloa. Yli puolen välin ollaan siis jo, maksimissaan 11 jäljellä. Voin valita joko tiukan 1,5 viikon kuurin ja palata normielämääni, tai jatkaa rauhallisemmin pari kolme päivää viikossa. Saas nähdä, kuinka käy. Joka tapauksessa, ellei ihmeitä tapahdu, olen ennen kesää entisissä mitoissa. Laitan viimeistään syksyllä tietoa, pysyikö paino tällä kertaa vai tuliko taas ylläreitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti