Kun elämä meinaa mennä liian sekavaksi kaiken rasva- ja lisäainekeskustelun keskellä, ajattelin suunnitella jonkinnäköistä kultaisen keskitien mallia. Listata ruoka-aineita, joita voin syödä hyvällä mielellä ainakin jossakin määrin.
(Päivittyy ruokailu ruokailulta...)
- Juurekset ja vihannekset. Kaikkien mielestä nämä ovat hyvä juttu! :)
- Hedelmät (juu, ei kiinnosta banaanin tai viinirypäleiden sokeripitoisuus, kun se tulee muun terveellisen matskun kyljessä, eli jatkossa en väen vängällä vältä banaania tai rypäleitä).
- Marjat: Laskin, että marjani riittävät toukokuun loppuun, jos syön rasian viikossa. Kun kerran syön jugurttia / rahkaa / viiliä / pirtelöä vähintään kerran päivässä, on jatkossa pakko joko ostaa kaupan pakastemarjoja tai ottaa ruokavalioon myös kaupan jugurtit. Jälkimmäisistä ajattelin valita ne, joissa on vähiten epämääräisiä lisäaineita.
- Kala, kana, liha.
- Kananmuna
- Maito, kerma, luonnonjugurtti, viili, kermaviili, rahka. Jatkossa siis myös sellaiset kaupan jugurtit, missä lisäaineet ovat vaarattomammasta päästä. Viiliin / jugurttiin hedelmiä (ananasmurska!), marjoja, pähkinöitä.
- Juustot. Määrä mietityttää. Toisaalta pitävät nälkää hyvin (esim. leipäjuusto), toisaalta sydäntaudit mietityttävät.
- Kaikkein täysjyväisimmät leivät, vaikkapa pala tai kaksi päivässä.
- Voi: Jos suositellun seitsemän leipäpalan sijaan syön vain yhden päivässä, saan kai jo paljon suosituksia vähemmän kovaa rasvaa, vaikka laittaisin voitakin. Toisaalta voisi tehdä myös voin ja kasviöljyn sekoitusta, mutta tällä leivänsyöntimäärällä se jäänee kuleksimaan. Ehkä mieluummin sählään tuon voin kanssa (se ei oikein tahdo levittyä enkä jaksa/muista ottaa sitä aina 10 min. etukäteen pehmenemään) tai jätän rasvat laittamatta.
- Puurot ja puhtaimmat myslit painottaen kokojyvää.
- Pähkinät
- Tuorepuristetut mehut. Esim. lasillinen päivässä.
- Makeana herkkuna tumma suklaa.
- Juomaherkkuna kaakao, johon ripaus sokeria (vai makeutusta - en pysty päättämään, kumpi pahempi).
Pois tai minimiin:
- leikkeleet (hirveästi lisäaineita)
- sokerimehut, joissa ei mitään ravintoaineita
- limsat
- pullat ja muut leivonnaiset
- karkit
- huttuleivät
- einekset
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
LISÄAINE-ABC
Lisäaineita on olemassa yli 400 ja niiden vaaroista on hyvin kiistanalaista tietoa. Koska ne kuitenkin arveluttavat minua, listaan tähän postaukseen vaarattomia eli hyviä ja kiistanalaisia eli huonoja lisäaineita. Tieto ei ole absoluuttista, vaan omia mielikuviani lukemani perusteella. Lisäksi juttu on vielä pahasti kesken, eli keräilen materiaalia sitä mukaa, kun vastaan tulee. Saa vinkata!
Huom! Se, että jokin lisäaine allergisoi joitakin harvoja ihmisiä, ei aiheuta sitä, että se päätyisi minun osaltani vältettävien listalle. Saavathan ihmiset reaktioita hedelmistä, pähkinöistä, kananmunasta ym.
Tähän alkuun Evira:n kannanotto, etten mene ihan sekaisin kaiken pelottelun keskellä:
"Elintarviketurvallisuusvirasto muistuttaa, että lisäaineita lisätään elintarvikkeisiin tarkoituksella ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi estämään bakteereiden ja muiden tauteja aiheuttavien mikrobien kasvu, parannetaan elintarvikkeen koostumusta, makua, ulkonäköä tai ravitsemuksellista laatua. Lisäksi lisäaineet ovat hyvin tutkittuja ja niiden turvallisuus on arvioitu monin erilaisin puolueettomin tutkimuksin ennen kuin ne hyväksytään markkinoille ja käytettäväksi elintarvikkeiden valmistukseen.
---
Eräät lisäaineet saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin.
---Turvallisuus- ja saantitutkimusten perusteella komiteat asettavat joillekin lisäaineille ADI-arvon (Acceptable Daily Intake), joka tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Esimerkiksi virvoitusjuomissa makeutusaineena käytetyn aspartaamin (E 951) ADI-arvo on 40 milligrammaa/kg. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä makeutusaineita, saa 60-kiloinen henkilö turvallisesti käyttää joka päivä aspartaamilla makeutettua tuotetta neljä litraa.
Euroopan unioni edellyttää, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Elintarvikevirasto on kartoittanut suomalaisten lisäaineiden saantia ja tutkimusten perusteella lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma. Myös 13 kk:n - 6 vuoden ikäisillä lapsilla lisäaineiden saanti on keskimäärin kohtuullisella ja turvallisella tasolla." (Evira.fi)
Lisäaineiden luokittelu:
E100 – E199 – väriaineet
E200 – E299 – säilöntäaineet
E300 – E399 – hapettumisenesto- ja happamuudensäätöaineet
E400 – E499 – sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineet
E500 – E599 – happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineet
E600 – E699 – makeutusaineet
E700 – E799 – antibiootit
E900 – E999 – sekalaiset
E1000 – E1999 – muihin ryhmiin kuulumattomat kemikaalit
(http://www.kohtiterveyttä.fi/hyvat-vai-pahat-lisaaineet)
HYVÄT LISÄAINEET:
= niitä, joiden vaikutuksista ei juurikaan kiistellä, jotka ovat edes jossakin määrin hyväksi ruoassa, sellaisia, jotka eivät arveluta minua lukemani perusteella. Yritän käydä aine aineelta läpi näitä, mitä tulee päivittäisissä ostoksissani vastaan:
- E202, kaliumsorbaatti, joillekin allergisoiva
- E300 askorbiinihappo, luonnossa C-vitamiinia, synteettisenä happamuuden säätely
- E322 (soija)lesitiini
- E330 sitruunahappo (hampaat!)
- E331 natriumsitraatti
- E333 kalsiumsitraatti
- E327 kalsiumlaktaatti
- E410 johanneksenleipäpuujauhe
- E415 ksantaanikumi, joillekin allergisoiva
- E440 pektiini
- E1400-alkuiset, eli muunnetut tärkkelykset
HUONOT LISÄAINEET:
= Vaikutuksista kiistellään, itseäni arveluttaa, osa siirtynee hyvien kategoriaan perehdyttyäni asiaan:
- väriaineet
* E102 atsoväri, yliherkkyysoireita
* E104, yliherkkyysoireita
* E120, karmiini, kokkeliinikirvoista peräisin, yliherkkyysoireita
* atsovärit E110, E122-E124, E128-E129, yliherkkyysoireita
- E200, E203, sorbiinihappo ja sorbaatit, yliherkkyysoireita
- E210-E219 bentsoehappo ja bentsoaatit, yliherkkyysoireita, erityisesti E211 natriumbentsoaatti
- E220-E228, rikkihapoke ja sulfiitit, ylilherkkyysoireita
- E250 natriumnitriitti
- E320 butyylihydroksianisoli
- E321 butyylihydroksitolueeni
- E322 lesitiini
- E330 sitruunahappo
- E412: guarkumi
- E452 polyfosfaatit
- E538 paakkuuntumisenestoaine
- E620 glutamiinihappo, yliherkkyyttä
- E621 natriumglutamaatti
- E951 aspartaami
- E954 sakariini
- E955 sukraloosi
- E960: stevia
+ Suosi aitoa vaniljaa vanilliiniaromin sijaan!
Iltalehdestä (huuh, mitä lähdekritiikkiä!) nyysitty kooste:
Yliherkkyysoireita aiheuttavia lisäaineita ovat muun muassa
• bentsoehappo ja bentsoaatit (E210-E219)
• rikkihapoke ja sulfiitit (E220-E228)
• sorbiinihappo ja sorbaatit (E200, E202, E203)
• glutamiinihappo ja glutamaatit (E620, E621)
• atsovärit (E102, E110, E122-E124, E128)
(http://kiloklubi.fi/artikkelit/MeNaiset-Lisäaineiden-jäljillä/872/)
YHTEENVETO:
Koska lisäainetotuuden selvittäminen tuntuu todella aikaa vievältä puuhalta ja yksiselitteistä tutkimustietoa ei ole, pääsee ehkä helpoimmalla, jos välttää kaikkia lisäaineita. Onko sekään sitten kuitenkaan vaivan väärti, kun kerran monissa kansainvälisissä tutkimuslaitoksissa lisäaineiden käyttö on todettu turvalliseksi? Että jos söisi vaan? Johonkinhan sitä joka tapauksessa sairastutaan ja kuollaan. Onko hyöty kaiken ajankäytön väärtti? Tämänkin ajan, mitä olen netissä surffailuun ja blogin pitoon käyttänyt, olisin voinut lukea, ulkoilla, tavata ystäviä tai makoilla vaan ja levätä. Tai sen ajan, kun valmistan vain aidoista puhtaista raaka-aineista päivittäin ruokaa, verrattuna siihen, että voin välillä ostaa kaupasta valmiiksi maustettua ja tehtyä. Välillä kallistun sille kannalle, että parempi kun antaa muiden hoitaa näiden asioiden tutkiminen ja totuuden selvittäminen ja keskittyä syömään virallisterveellisten suositusten mukaan. Kyllä se totuus ennen pitkää löytyy - ei ehkä minun elinaikanani, mutta toisaalta tällaisen yksittäisen ihmisen terveys ja elämä nyt ei historiallisessa jatkumossa ole niin merkittävä muutenkaan. Välillä taas vannon, että jatkoelämä menee huonoja lisäaineita kartellessa.
Ärsyttää, MIKSI TÄSTÄ SYÖMISESTÄ PITÄÄ TEHDÄ NÄIN HEMMETIN VAIKEAA?! Ei riitä, että miettii rasvojen höytyjä ja haittoja. Tai hiilihydraattien. Tai rasvan ja hiilihydraattien yhteisvaikutuksia. Siihen päälle vielä lisäaineasia. Se on varmaa, että karppaamalla myös lisäaineiden käyttö vähenee. Mutta siltikään en ole vaikuttunut, että kokonaisterveys olisi pitkällä aikavälillä karppaajilla parempi. Puuh! Lisäaineista pyrin jatkossa välttämään ainakin natriumglutamaattia, aspartaamia ja kaikkia väriaineita (turhia).
Yksittäisistä lisäaineista löytämääni huolestuttavaa tietoa:
Natriumglutamaatti:
Muuta huomioitavaa:
”Teollistuneissa maissa keskivertokuluttaja syö vuosittain 6-7 kiloa lisäaineita”, kirjoittaa Mats-Eric Nilsson kirjassaan Petos lautasella. (Petos Lautasella, Mats-Eric Nilsson, WSOY, 2008.)
Monen kuluttajan hälytyskellot kuitenkin soivat, ja kovaa, kun heille selviää, että EFSA tutkii kutakin lisäainetta vain yksitellen – viis yhteisvaikutuksista! Käytännössä yli 400 lisäaineen yhdistelmien tutkiminen olisikin mahdotonta.
Lisätietoa:
- http://ekoodit.fi
- E-koodiavain http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julkaisut/?a=view&productId=52
- kritiikkiä ruokateollisuutta ja lisäaineita kohtaan: http://quinoaa.blogspot.fi/2009/07/petos-ymparillamme.html
Huom! Se, että jokin lisäaine allergisoi joitakin harvoja ihmisiä, ei aiheuta sitä, että se päätyisi minun osaltani vältettävien listalle. Saavathan ihmiset reaktioita hedelmistä, pähkinöistä, kananmunasta ym.
Tähän alkuun Evira:n kannanotto, etten mene ihan sekaisin kaiken pelottelun keskellä:
"Elintarviketurvallisuusvirasto muistuttaa, että lisäaineita lisätään elintarvikkeisiin tarkoituksella ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi estämään bakteereiden ja muiden tauteja aiheuttavien mikrobien kasvu, parannetaan elintarvikkeen koostumusta, makua, ulkonäköä tai ravitsemuksellista laatua. Lisäksi lisäaineet ovat hyvin tutkittuja ja niiden turvallisuus on arvioitu monin erilaisin puolueettomin tutkimuksin ennen kuin ne hyväksytään markkinoille ja käytettäväksi elintarvikkeiden valmistukseen.
---
Eräät lisäaineet saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin.
---Turvallisuus- ja saantitutkimusten perusteella komiteat asettavat joillekin lisäaineille ADI-arvon (Acceptable Daily Intake), joka tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Esimerkiksi virvoitusjuomissa makeutusaineena käytetyn aspartaamin (E 951) ADI-arvo on 40 milligrammaa/kg. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä makeutusaineita, saa 60-kiloinen henkilö turvallisesti käyttää joka päivä aspartaamilla makeutettua tuotetta neljä litraa.
Euroopan unioni edellyttää, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Elintarvikevirasto on kartoittanut suomalaisten lisäaineiden saantia ja tutkimusten perusteella lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma. Myös 13 kk:n - 6 vuoden ikäisillä lapsilla lisäaineiden saanti on keskimäärin kohtuullisella ja turvallisella tasolla." (Evira.fi)
Lisäaineiden luokittelu:
(http://www.kohtiterveyttä.fi/hyvat-vai-pahat-lisaaineet)
HYVÄT LISÄAINEET:
= niitä, joiden vaikutuksista ei juurikaan kiistellä, jotka ovat edes jossakin määrin hyväksi ruoassa, sellaisia, jotka eivät arveluta minua lukemani perusteella. Yritän käydä aine aineelta läpi näitä, mitä tulee päivittäisissä ostoksissani vastaan:
- E202, kaliumsorbaatti, joillekin allergisoiva
- E300 askorbiinihappo, luonnossa C-vitamiinia, synteettisenä happamuuden säätely
- E322 (soija)lesitiini
- E330 sitruunahappo (hampaat!)
- E331 natriumsitraatti
- E333 kalsiumsitraatti
- E327 kalsiumlaktaatti
- E410 johanneksenleipäpuujauhe
- E415 ksantaanikumi, joillekin allergisoiva
- E440 pektiini
- E1400-alkuiset, eli muunnetut tärkkelykset
HUONOT LISÄAINEET:
= Vaikutuksista kiistellään, itseäni arveluttaa, osa siirtynee hyvien kategoriaan perehdyttyäni asiaan:
- väriaineet
* E102 atsoväri, yliherkkyysoireita
* E104, yliherkkyysoireita
* E120, karmiini, kokkeliinikirvoista peräisin, yliherkkyysoireita
* atsovärit E110, E122-E124, E128-E129, yliherkkyysoireita
- E200, E203, sorbiinihappo ja sorbaatit, yliherkkyysoireita
- E210-E219 bentsoehappo ja bentsoaatit, yliherkkyysoireita, erityisesti E211 natriumbentsoaatti
- E220-E228, rikkihapoke ja sulfiitit, ylilherkkyysoireita
- E250 natriumnitriitti
- E320 butyylihydroksianisoli
- E321 butyylihydroksitolueeni
- E322 lesitiini
- E330 sitruunahappo
- E412: guarkumi
- E452 polyfosfaatit
- E538 paakkuuntumisenestoaine
- E620 glutamiinihappo, yliherkkyyttä
- E621 natriumglutamaatti
- E951 aspartaami
- E954 sakariini
- E955 sukraloosi
- E960: stevia
+ Suosi aitoa vaniljaa vanilliiniaromin sijaan!
Iltalehdestä (huuh, mitä lähdekritiikkiä!) nyysitty kooste:
Yliherkkyysoireita aiheuttavia lisäaineita ovat muun muassa
• bentsoehappo ja bentsoaatit (E210-E219)
• rikkihapoke ja sulfiitit (E220-E228)
• sorbiinihappo ja sorbaatit (E200, E202, E203)
• glutamiinihappo ja glutamaatit (E620, E621)
• atsovärit (E102, E110, E122-E124, E128)
(http://kiloklubi.fi/artikkelit/MeNaiset-Lisäaineiden-jäljillä/872/)
YHTEENVETO:
Koska lisäainetotuuden selvittäminen tuntuu todella aikaa vievältä puuhalta ja yksiselitteistä tutkimustietoa ei ole, pääsee ehkä helpoimmalla, jos välttää kaikkia lisäaineita. Onko sekään sitten kuitenkaan vaivan väärti, kun kerran monissa kansainvälisissä tutkimuslaitoksissa lisäaineiden käyttö on todettu turvalliseksi? Että jos söisi vaan? Johonkinhan sitä joka tapauksessa sairastutaan ja kuollaan. Onko hyöty kaiken ajankäytön väärtti? Tämänkin ajan, mitä olen netissä surffailuun ja blogin pitoon käyttänyt, olisin voinut lukea, ulkoilla, tavata ystäviä tai makoilla vaan ja levätä. Tai sen ajan, kun valmistan vain aidoista puhtaista raaka-aineista päivittäin ruokaa, verrattuna siihen, että voin välillä ostaa kaupasta valmiiksi maustettua ja tehtyä. Välillä kallistun sille kannalle, että parempi kun antaa muiden hoitaa näiden asioiden tutkiminen ja totuuden selvittäminen ja keskittyä syömään virallisterveellisten suositusten mukaan. Kyllä se totuus ennen pitkää löytyy - ei ehkä minun elinaikanani, mutta toisaalta tällaisen yksittäisen ihmisen terveys ja elämä nyt ei historiallisessa jatkumossa ole niin merkittävä muutenkaan. Välillä taas vannon, että jatkoelämä menee huonoja lisäaineita kartellessa.
Ärsyttää, MIKSI TÄSTÄ SYÖMISESTÄ PITÄÄ TEHDÄ NÄIN HEMMETIN VAIKEAA?! Ei riitä, että miettii rasvojen höytyjä ja haittoja. Tai hiilihydraattien. Tai rasvan ja hiilihydraattien yhteisvaikutuksia. Siihen päälle vielä lisäaineasia. Se on varmaa, että karppaamalla myös lisäaineiden käyttö vähenee. Mutta siltikään en ole vaikuttunut, että kokonaisterveys olisi pitkällä aikavälillä karppaajilla parempi. Puuh! Lisäaineista pyrin jatkossa välttämään ainakin natriumglutamaattia, aspartaamia ja kaikkia väriaineita (turhia).
Yksittäisistä lisäaineista löytämääni huolestuttavaa tietoa:
Natriumglutamaatti:
Aromivahvenne natriumglutamaatista viime vuosina käyty kiivas keskustelu on jo johtanut siihen, että lihanjalostaja Snellmanilla on luovuttu natriumglutamaatin käytöstä. Myös Espoon kaupunki lopetti vuonna 2009 natriumglutamaatin käytön kouluissaan.
Natriumglutamaatti on glutamiinihapon natriumsuola, jota ihmisen elimistö itsekin muodostaa. Natriumglutamaatin lisääminen elintarvikkeisiin on huolestuttavaa siksi, että se on keskushermoston tärkeimpiä kiihottavia välittäjäaineita, jonka vuoksi sen on epäilty aiheuttavan herkille ihmisille mm. päänsärkyä, migreeniä, huimausta, astmaoireita, hengenahdistusta, vatsakipuja, kasvojen punoitusta, suolisto-ongelmia ja lihas- sekä nivelkipuja. Muutamassa tutkimuksessa on osoitettu natriumglutamaatilla olevan yhteys myös ahmimiseen ja sitä kautta ylipainoon: natriumglutamaattia saaneilla hiirillä havaittiin vaurioita aivojen hypotalamuksessa, joka säätelee muun muassa ruokahalua ja rasva-aineenvaihduntaa. Suun kautta nautitun natriumglutamaatin vaikutuksien myönnetään olevan epävarmoja, eikä aineen vaikutuksista rasva-aineenvaihduntaankaan ole tietoa riittävästi.Natriumglutamaatin E-tunnus elintarvikkeissa on E621, ja sitä käytetään Suomessa yleisesti esimerkiksi lihajalosteiden arominvahventeena. Elintarvikkeiden säilyvyyttä natriumglutamaatti ei siis paranna, vaan sen yksinomaisena tarkoituksena on saada ruoka maistumaan paremmalta. (http://www.kohtiterveyttä.fi/hyvat-vai-pahat-lisaaineet)Muuta huomioitavaa:
”Teollistuneissa maissa keskivertokuluttaja syö vuosittain 6-7 kiloa lisäaineita”, kirjoittaa Mats-Eric Nilsson kirjassaan Petos lautasella. (Petos Lautasella, Mats-Eric Nilsson, WSOY, 2008.)
Monen kuluttajan hälytyskellot kuitenkin soivat, ja kovaa, kun heille selviää, että EFSA tutkii kutakin lisäainetta vain yksitellen – viis yhteisvaikutuksista! Käytännössä yli 400 lisäaineen yhdistelmien tutkiminen olisikin mahdotonta.
Lisätietoa:
- http://ekoodit.fi
- E-koodiavain http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julkaisut/?a=view&productId=52
- kritiikkiä ruokateollisuutta ja lisäaineita kohtaan: http://quinoaa.blogspot.fi/2009/07/petos-ymparillamme.html
"TERVEELLINEN" (?) HELPPO NORMIRUOKA, ELI LISÄAINEPOHDINTAA
Kokeilen siis toistaiseksi "normaalia" ruokavaliotani ja seurailen, tuleeko oloon tai arkeen muutoksia. En tiedä, oliko karppauskokeiluni tarpeeksi pitkä ja tiukka (välissä oli niitä hiilaripäiviäkin), jotta olisin saanut siitä kunnon kokemuksen.
Ensimmäinen huomioni tästä normaalista helposta ruoasta: Kaupoissa myytävä normiruoka on suurimmaksi osaksi todella prosessoitua.
Kuluneen 12 tunnin aikana olen syönyt mm.
- soijalesitiiniä ja vanilliiniaromia = O'boy-kaakao
- sakeuttamisaineita (muunnettu peruna- tai maissitärkkelys, pektiini, johanneksenleipäpuujauhe), happamuudensäätöaineita (kalsiumlaktaatti, kalsiumsitraatti, natriumsitraatti, sitruunahapppo), aromia, porkkanatiivistettä sekä väriä (karmiini) = Valion jugurtit
- sakeuttamisaineita E440, E415, happamuudensäätöainetta E330 ja säilöntäainetta E202 = X-tra-mansikkahillo.
- lisää happamuudensäätöainetta = Oltermanni-juusto.
Yllämainittujen lisäksi kuitenkin myös omenan, kunnollista lähileipomon ruisleipää, maitoa, tuorepuristettua appelsiinimehua, voita ja tavallisen viilin.
Kaupassa käydessä huomaa, kuinka jugurttihyllyssä on tsiljoona vaihtoehtoa, mitä on muuteltu joko laktoosipitoisuuden, rasvapitoisuuden, värin, säilyvyyden, koostumuksen, maun ym ym ym. kannalta. Ja vain pari, missä on pelkkää "ehtaa tavaraa". Toki ymmärrän sen - pitäähän kaupan kannattaa. Eihän kaikki ruoka voi pilaantua hyllyyn tai jääkaappiini tai näyttää epämiellyttävältä. Mutta voimmeko todella luottaa siihen, että luonnottomuudelta ja kemikaaleilta kuulostavat ainekset ovat meille tässä määrin turvallisia?
Tähänastisessa elämässäni olen oppinut, että osa lisäaineista on pahoista nimistään huolimatta täysin luonnollisia. Tai ainakin synteettisesti valmistettuja vastaamaan luonnossa esiintyviä aineita. Osan nimet kuulostavat kemiallisilta monstereilta, valmistajat vieläpä huijaavat asiakasta ilmoittamalla E-koodin sijaan nimen tai toisin päin. Vaarallisuuden selvittääkseen aihetta täytyisi opiskella valtavat määrät. Näin ollen tavan kuluttajan täytyy uskoa niitä, jotka aihetta ovat opiskelleet ja tutkineet ja sen parissa työkseen puuhailevat. Uskoako virallisterveellistä totuutta (määrällisesti enemmistö) vai toisinajattelijoita?
"Elintarviketurvallisuusvirasto muistuttaa, että lisäaineita lisätään elintarvikkeisiin tarkoituksella ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi estämään bakteereiden ja muiden tauteja aiheuttavien mikrobien kasvu, parannetaan elintarvikkeen koostumusta, makua, ulkonäköä tai ravitsemuksellista laatua. Lisäksi lisäaineet ovat hyvin tutkittuja ja niiden turvallisuus on arvioitu monin erilaisin puolueettomin tutkimuksin ennen kuin ne hyväksytään markkinoille ja käytettäväksi elintarvikkeiden valmistukseen.
---
Eräät lisäaineet saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin.
---Turvallisuus- ja saantitutkimusten perusteella komiteat asettavat joillekin lisäaineille ADI-arvon (Acceptable Daily Intake), joka tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Esimerkiksi virvoitusjuomissa makeutusaineena käytetyn aspartaamin (E 951) ADI-arvo on 40 milligrammaa/kg. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä makeutusaineita, saa 60-kiloinen henkilö turvallisesti käyttää joka päivä aspartaamilla makeutettua tuotetta neljä litraa.
Euroopan unioni edellyttää, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Elintarvikevirasto on kartoittanut suomalaisten lisäaineiden saantia ja tutkimusten perusteella lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma. Myös 13 kk:n - 6 vuoden ikäisillä lapsilla lisäaineiden saanti on keskimäärin kohtuullisella ja turvallisella tasolla." (Evira.fi)
"http://finland.somefood.org/?page_id=855" (Tämän sivuston ylläpitäjästä, hänen koulutuksestaan tai ylipäänsä asiantuntemuksestaan minulla ei ole käsitystä. Kovasti kommentoijissa tuntuu olevan allergisia ihmisiä, minulle keskustelu tuntuu vieraalta, kun en saa allergiaoireita mistään.)
Kumpaan siis luottaa - mene ja tiedä! Onko tutkimusta tehty tarpeeksi pitkään ja tarpeeksi luotettavasti? Kun onhan maailma muutenkin pullollaan asioita, joista emme vielä tiedä. Toisaalta hyvinhän nuo näyttävät muutkin hengissä säilyvän näitä elintarvikkeita käyttämällä. Toistaiseksi taidan luottaa siihen, että olennaiset riskilisäaineet selvittämällä ja niiden määrää vähentämällä, niistä kuitenkaan kokonaan luopumatta, jatkan elämääni.
Toisaalta mietin myös, miksi vain ruoasta ja sen lisäaineista pauhataan. Päivittäin syömme lautasilta, joihin jää tiskiainejäämiä, käytämme vaatteita, joihin jää pesuainejäämiä, pesemme hampaamme kemikaaleilla, nautimme ruokaa, joka on pakattu kaikenlaisiin kemikaaleihin, levitämme ja suihkimme ihollemme ja hiuksiimme kemikaaleja. Jne jne jne. Mitähän ne sitten aiheuttavat? Sekin aihe tuntuu olevan kuin pohjaton suo, tietoa suuntaan jos toiseenkin. Pieni ihminen menee aivan sekaisin ristikkäisestä informaatiosta. Taas täytyy valita, keneen luottaa. Elää vaan ja ottaa riski, että joskus tässä sairastutaan ja kuollaan kuitenkin.
Ja ennen kaikkea pohdin sitä, pitäisikö minun mieluummin keskittyä syömään yllä mainittua puhdasta, kemikaalitonta, ruokaa, eikä niinkään vähähiilihydraattista. Monestihan karppaukseenkin kuitenkin liittyy pyrkimys puhtaan ruoan käyttöön, varsinkin, kun prosessoitu ruoka usein on myös hiilihydraattipitoista tai vähärasvaista.
Listaan tähän loppuun vielä elämääni helpottaakseni
Käytössäni olevia "PUHTAITA" RUOKA-AINEITA, joissa käytetty perusaineksia eikä lisäaineita:
(listaan sitä mukaa, kun keksin)
- Juurekset, vihannekset, yrtit, marjat, hedelmät.
- Puhdas, täysin käsittelemätön liha, kana ja kala (pelkkä naturel-merkintä paketissa ei vielä takaa mitään).
- Riisi, pasta
- Puurohiutaleet (kaapissani Elovenaa, Nallen riisipuurohiutaleita sekä Neljää viljaa)
- Pähkinät, siemenet
- Osaa jauhoista ehkä saisi ilman jauhonparanne E300:ta (joka myöhemmin osoittautui askorbiinihapoksi, eli C-vitamiiniksi)? Täytyy tutkia...
- Sokeri
- Maito, kerma, luonnonjugurtti (lisätty D-vitamiinia), kermaviili,
- Kananmuna
- Peltolan Ruislimppu
- Voi, rypsi- ja oliiviöljy
- Tomaattimurska
- Ketsuppi (!)
- Kivetön kalamata-luomuoliivi
- Säilyke-hernekeitto (!)
- Säilyketonnikala
- Fazerin CACAO (no joo, jotain "aromia" siinä on, mutta laitettakoon silti tähän listaan, kun ei muuta)
Käytössäni olevia "PROSESSOITUJA" RUOKA-AINEITA, eli niitä, mihin on lisätty kaikenlaista:
(Ottamatta ollenkaan kantaa siihen, kuinka epäterveellisiä / terveyttä edistäviä nämä korvaani teollisilta kuulostavat ainesosat ovat - itse asiassa myöhemmässä tarkkailussa totesin osan tällä tietoa ihan terveellisiksi tai pikemminkin terveellisyyttä / makua / koostumusta parantaviksi.)
- Margariini: emulgointiaine,säilöntäaine kaliumsorbaatti, happamuudensäätöaine sitruunahappo, aromi
- Meetwursti: soijaproteiini, hapettumisenestoaine askorbiinihappo, mustapippuriaromi, elintarvikevärit E150c & karmiinit, säilöntäaine E250
- Salami snack (mini-olutmakkarat): Maltodekstriini, glukoosisiirappi, stabilointiaineet (trinatriumsitraatti, natriumasetaatti), hapettumisenestoaineet (askorbiinihappo, natriumaskorbaatti).
- Ruokakerma (Flora Kevyt Ruoka): muunnettu tärkkelys, stabilointiaineet (metyyliselluloosa, ksantaanikumi), emulgointiaine (polysorbaatti 60), sokeri, aromi, väri (beetakaroteeni).
- Creme Bonjour-levite: muunnettu tärkkelys, liivate, stabilointiaineet (johanneksenleipäpuujauhe, pektiini), säilöntäaine (kaliumsorbaatti).
- Kaakao: emulgointiaine soijalesitiini, vanilliiniaromi
- Suola: Paakkuuntumisenestoaine E554 ja E535
- Vehnäjauho: jauhonparanne E300
- Mascarpone-juusto: happamuudensäätöaine E330
- Pesto: glukoosisiirappi, säilöntäaine lysotsyymi, happamuudensäätöaine E270, aromit
- Säilykeananasviipaleet ananasmehussa: Happamuudensäätöaine (E330)
- Aurinkokuivatut tomaattikuutiot basilicaöljyssä: Happamuudensäätöaine (E330)
- Artisokansydämet suolaliemessä: Happamuudensäätöaine (E330)
- Sinappi: glukoosi-fruktoosisiirappi, värit E150c, E101), chiliaromi
- Felix Maku-kurkut: aromit, sstabilointiaine (kalsiumkloridi), säilöntäaine (natriumbentsoaatti)
- Green Canderel Stevia -makeutusjauho: maltodekstriini (tärkkelystä, ei E-koodia), makeutusaine stevioliglykosidit (E960), aromit (ei muuta!)
- Hermesetas-nesteen sisältöä en 20 minuutin googlailusta huolimatta saanut selville, sitä ei tunnu valmistajakaan kehtaavan sanoa. Hermesetas Gold -neste on ilmeisesti tehty sakariinista (E954) ja syklamaatista (E952), mutta minulla on ihan tavallista versiota, ei Goldia. Jotain lisäaineita, kuitenkin. Noista ysiviisnelosesta ja ysiviiskakkosesta en kyllä vielä ole löytänyt negatiivista, joten jos pysyy kohtuudessa, ehkä niistä ei niin ole vaaraa.
Ja yllä olevasta havainnosta päästäänkin takaisin jo aiemmin sivuamaani sokeri vs. makeutusaineet -pohdintaan!
Ensimmäinen huomioni tästä normaalista helposta ruoasta: Kaupoissa myytävä normiruoka on suurimmaksi osaksi todella prosessoitua.
Kuluneen 12 tunnin aikana olen syönyt mm.
- soijalesitiiniä ja vanilliiniaromia = O'boy-kaakao
- sakeuttamisaineita (muunnettu peruna- tai maissitärkkelys, pektiini, johanneksenleipäpuujauhe), happamuudensäätöaineita (kalsiumlaktaatti, kalsiumsitraatti, natriumsitraatti, sitruunahapppo), aromia, porkkanatiivistettä sekä väriä (karmiini) = Valion jugurtit
- sakeuttamisaineita E440, E415, happamuudensäätöainetta E330 ja säilöntäainetta E202 = X-tra-mansikkahillo.
- lisää happamuudensäätöainetta = Oltermanni-juusto.
Yllämainittujen lisäksi kuitenkin myös omenan, kunnollista lähileipomon ruisleipää, maitoa, tuorepuristettua appelsiinimehua, voita ja tavallisen viilin.
Kaupassa käydessä huomaa, kuinka jugurttihyllyssä on tsiljoona vaihtoehtoa, mitä on muuteltu joko laktoosipitoisuuden, rasvapitoisuuden, värin, säilyvyyden, koostumuksen, maun ym ym ym. kannalta. Ja vain pari, missä on pelkkää "ehtaa tavaraa". Toki ymmärrän sen - pitäähän kaupan kannattaa. Eihän kaikki ruoka voi pilaantua hyllyyn tai jääkaappiini tai näyttää epämiellyttävältä. Mutta voimmeko todella luottaa siihen, että luonnottomuudelta ja kemikaaleilta kuulostavat ainekset ovat meille tässä määrin turvallisia?
Tähänastisessa elämässäni olen oppinut, että osa lisäaineista on pahoista nimistään huolimatta täysin luonnollisia. Tai ainakin synteettisesti valmistettuja vastaamaan luonnossa esiintyviä aineita. Osan nimet kuulostavat kemiallisilta monstereilta, valmistajat vieläpä huijaavat asiakasta ilmoittamalla E-koodin sijaan nimen tai toisin päin. Vaarallisuuden selvittääkseen aihetta täytyisi opiskella valtavat määrät. Näin ollen tavan kuluttajan täytyy uskoa niitä, jotka aihetta ovat opiskelleet ja tutkineet ja sen parissa työkseen puuhailevat. Uskoako virallisterveellistä totuutta (määrällisesti enemmistö) vai toisinajattelijoita?
"Elintarviketurvallisuusvirasto muistuttaa, että lisäaineita lisätään elintarvikkeisiin tarkoituksella ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi estämään bakteereiden ja muiden tauteja aiheuttavien mikrobien kasvu, parannetaan elintarvikkeen koostumusta, makua, ulkonäköä tai ravitsemuksellista laatua. Lisäksi lisäaineet ovat hyvin tutkittuja ja niiden turvallisuus on arvioitu monin erilaisin puolueettomin tutkimuksin ennen kuin ne hyväksytään markkinoille ja käytettäväksi elintarvikkeiden valmistukseen.
---
Eräät lisäaineet saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin.
---Turvallisuus- ja saantitutkimusten perusteella komiteat asettavat joillekin lisäaineille ADI-arvon (Acceptable Daily Intake), joka tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Esimerkiksi virvoitusjuomissa makeutusaineena käytetyn aspartaamin (E 951) ADI-arvo on 40 milligrammaa/kg. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä makeutusaineita, saa 60-kiloinen henkilö turvallisesti käyttää joka päivä aspartaamilla makeutettua tuotetta neljä litraa.
Euroopan unioni edellyttää, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Elintarvikevirasto on kartoittanut suomalaisten lisäaineiden saantia ja tutkimusten perusteella lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma. Myös 13 kk:n - 6 vuoden ikäisillä lapsilla lisäaineiden saanti on keskimäärin kohtuullisella ja turvallisella tasolla." (Evira.fi)
"http://finland.somefood.org/?page_id=855" (Tämän sivuston ylläpitäjästä, hänen koulutuksestaan tai ylipäänsä asiantuntemuksestaan minulla ei ole käsitystä. Kovasti kommentoijissa tuntuu olevan allergisia ihmisiä, minulle keskustelu tuntuu vieraalta, kun en saa allergiaoireita mistään.)
Kumpaan siis luottaa - mene ja tiedä! Onko tutkimusta tehty tarpeeksi pitkään ja tarpeeksi luotettavasti? Kun onhan maailma muutenkin pullollaan asioita, joista emme vielä tiedä. Toisaalta hyvinhän nuo näyttävät muutkin hengissä säilyvän näitä elintarvikkeita käyttämällä. Toistaiseksi taidan luottaa siihen, että olennaiset riskilisäaineet selvittämällä ja niiden määrää vähentämällä, niistä kuitenkaan kokonaan luopumatta, jatkan elämääni.
Toisaalta mietin myös, miksi vain ruoasta ja sen lisäaineista pauhataan. Päivittäin syömme lautasilta, joihin jää tiskiainejäämiä, käytämme vaatteita, joihin jää pesuainejäämiä, pesemme hampaamme kemikaaleilla, nautimme ruokaa, joka on pakattu kaikenlaisiin kemikaaleihin, levitämme ja suihkimme ihollemme ja hiuksiimme kemikaaleja. Jne jne jne. Mitähän ne sitten aiheuttavat? Sekin aihe tuntuu olevan kuin pohjaton suo, tietoa suuntaan jos toiseenkin. Pieni ihminen menee aivan sekaisin ristikkäisestä informaatiosta. Taas täytyy valita, keneen luottaa. Elää vaan ja ottaa riski, että joskus tässä sairastutaan ja kuollaan kuitenkin.
Ja ennen kaikkea pohdin sitä, pitäisikö minun mieluummin keskittyä syömään yllä mainittua puhdasta, kemikaalitonta, ruokaa, eikä niinkään vähähiilihydraattista. Monestihan karppaukseenkin kuitenkin liittyy pyrkimys puhtaan ruoan käyttöön, varsinkin, kun prosessoitu ruoka usein on myös hiilihydraattipitoista tai vähärasvaista.
Listaan tähän loppuun vielä elämääni helpottaakseni
Käytössäni olevia "PUHTAITA" RUOKA-AINEITA, joissa käytetty perusaineksia eikä lisäaineita:
(listaan sitä mukaa, kun keksin)
- Juurekset, vihannekset, yrtit, marjat, hedelmät.
- Puhdas, täysin käsittelemätön liha, kana ja kala (pelkkä naturel-merkintä paketissa ei vielä takaa mitään).
- Riisi, pasta
- Puurohiutaleet (kaapissani Elovenaa, Nallen riisipuurohiutaleita sekä Neljää viljaa)
- Pähkinät, siemenet
- Osaa jauhoista ehkä saisi ilman jauhonparanne E300:ta (joka myöhemmin osoittautui askorbiinihapoksi, eli C-vitamiiniksi)? Täytyy tutkia...
- Sokeri
- Maito, kerma, luonnonjugurtti (lisätty D-vitamiinia), kermaviili,
- Kananmuna
- Peltolan Ruislimppu
- Voi, rypsi- ja oliiviöljy
- Tomaattimurska
- Ketsuppi (!)
- Kivetön kalamata-luomuoliivi
- Säilyke-hernekeitto (!)
- Säilyketonnikala
- Fazerin CACAO (no joo, jotain "aromia" siinä on, mutta laitettakoon silti tähän listaan, kun ei muuta)
Käytössäni olevia "PROSESSOITUJA" RUOKA-AINEITA, eli niitä, mihin on lisätty kaikenlaista:
(Ottamatta ollenkaan kantaa siihen, kuinka epäterveellisiä / terveyttä edistäviä nämä korvaani teollisilta kuulostavat ainesosat ovat - itse asiassa myöhemmässä tarkkailussa totesin osan tällä tietoa ihan terveellisiksi tai pikemminkin terveellisyyttä / makua / koostumusta parantaviksi.)
- Margariini: emulgointiaine,säilöntäaine kaliumsorbaatti, happamuudensäätöaine sitruunahappo, aromi
- Meetwursti: soijaproteiini, hapettumisenestoaine askorbiinihappo, mustapippuriaromi, elintarvikevärit E150c & karmiinit, säilöntäaine E250
- Salami snack (mini-olutmakkarat): Maltodekstriini, glukoosisiirappi, stabilointiaineet (trinatriumsitraatti, natriumasetaatti), hapettumisenestoaineet (askorbiinihappo, natriumaskorbaatti).
- Ruokakerma (Flora Kevyt Ruoka): muunnettu tärkkelys, stabilointiaineet (metyyliselluloosa, ksantaanikumi), emulgointiaine (polysorbaatti 60), sokeri, aromi, väri (beetakaroteeni).
- Creme Bonjour-levite: muunnettu tärkkelys, liivate, stabilointiaineet (johanneksenleipäpuujauhe, pektiini), säilöntäaine (kaliumsorbaatti).
- Kaakao: emulgointiaine soijalesitiini, vanilliiniaromi
- Suola: Paakkuuntumisenestoaine E554 ja E535
- Vehnäjauho: jauhonparanne E300
- Mascarpone-juusto: happamuudensäätöaine E330
- Pesto: glukoosisiirappi, säilöntäaine lysotsyymi, happamuudensäätöaine E270, aromit
- Säilykeananasviipaleet ananasmehussa: Happamuudensäätöaine (E330)
- Aurinkokuivatut tomaattikuutiot basilicaöljyssä: Happamuudensäätöaine (E330)
- Artisokansydämet suolaliemessä: Happamuudensäätöaine (E330)
- Sinappi: glukoosi-fruktoosisiirappi, värit E150c, E101), chiliaromi
- Felix Maku-kurkut: aromit, sstabilointiaine (kalsiumkloridi), säilöntäaine (natriumbentsoaatti)
- Green Canderel Stevia -makeutusjauho: maltodekstriini (tärkkelystä, ei E-koodia), makeutusaine stevioliglykosidit (E960), aromit (ei muuta!)
- Hermesetas-nesteen sisältöä en 20 minuutin googlailusta huolimatta saanut selville, sitä ei tunnu valmistajakaan kehtaavan sanoa. Hermesetas Gold -neste on ilmeisesti tehty sakariinista (E954) ja syklamaatista (E952), mutta minulla on ihan tavallista versiota, ei Goldia. Jotain lisäaineita, kuitenkin. Noista ysiviisnelosesta ja ysiviiskakkosesta en kyllä vielä ole löytänyt negatiivista, joten jos pysyy kohtuudessa, ehkä niistä ei niin ole vaaraa.
Ja yllä olevasta havainnosta päästäänkin takaisin jo aiemmin sivuamaani sokeri vs. makeutusaineet -pohdintaan!
"Erityisesti kannattaa pidättäytyä nauttimasta makkaraa, jäätelöä, pakattuja leivonnaisia, valmiskeittoja, lihaliemivalmistetta, virvoitusjuomia ja karamelleja. Lapsien lisäaineiden saantia voi vähentää rajoittamalla makeisten ja limujen kulutusta. Nimenomaan karkeissa on runsaasti lisäaineita, sillä ne sisältävät sekä makuaineita, makeutusaineita, aromiaineita, rakenteeseen vaikuttavia aineita että väri- ja säilöntäaineita!"
(http://www.kohtiterveyttä.fi/hyvat-vai-pahat-lisaaineet)
lauantai 5. lokakuuta 2013
Hiilarikokeilua
Eilen aamiainen ja lounas menivät vielä karpaten.
Sen jälkeen aloitin kokeilun: Muuttuuko oloni, jos otan hiilarit taas valikoimaan.
Olen syönyt sittemmin mm. 4kpl karjalanpiirakoita, palan pullaa, aamupuuron, appelsiinimehua, pari normaalia kaupan sokerista jugurttia, banaanin ja falafel-pitan. Ja iltapalaksi sen lempparin: Paikallisen leipomon ruisleipää juustolla, kylmää Oboy-kaakaota ja Valion herkullinen jugurtti.
Ainakaan vielä en huomaa muuta eroa kuin että karppiruoka piti paremmin nälän. En ole saanut ähkyä aikaiseksi tällä hiilarisyömisellä, toisaalta olen syönyt melko pieniä annoksiakin. Aina on jäänyt sellainen olo, että vähän jotakin voisi vielä mupeltaa. Varsinkin, kun vihdoinkin ruoka on niin HYVÄÄ!!!
Ainakaan vielä ei nälkäkiukkua, ei turvotusta eikä muutenkaan mitenkään erilainen olo kuin viimeisen parin viikon aikana.
Sen jälkeen aloitin kokeilun: Muuttuuko oloni, jos otan hiilarit taas valikoimaan.
Olen syönyt sittemmin mm. 4kpl karjalanpiirakoita, palan pullaa, aamupuuron, appelsiinimehua, pari normaalia kaupan sokerista jugurttia, banaanin ja falafel-pitan. Ja iltapalaksi sen lempparin: Paikallisen leipomon ruisleipää juustolla, kylmää Oboy-kaakaota ja Valion herkullinen jugurtti.
Ainakaan vielä en huomaa muuta eroa kuin että karppiruoka piti paremmin nälän. En ole saanut ähkyä aikaiseksi tällä hiilarisyömisellä, toisaalta olen syönyt melko pieniä annoksiakin. Aina on jäänyt sellainen olo, että vähän jotakin voisi vielä mupeltaa. Varsinkin, kun vihdoinkin ruoka on niin HYVÄÄ!!!
Ainakaan vielä ei nälkäkiukkua, ei turvotusta eikä muutenkaan mitenkään erilainen olo kuin viimeisen parin viikon aikana.
torstai 3. lokakuuta 2013
To 3.10.2013
AAMIAINEN:
Jääkaapin tyhjennys:
Omenahyveen jämät.
Mustikkarahkan jämät.
Keitetty kananmuna.
Lasi tuoremehua.
LOUNAS:
Italialainen jauhenlihapihvi ja pari mustapippurista uunitomaattia.
Tänään ensimmäistä kertaa koin, että olisin halunnut syödä kouluruokalassa: Ihanaa mannapuuroa ja mehukeittoa, lempparini... Seuraavalla kerralla varmasti syön!
Jääkaapin tyhjennys:
Omenahyveen jämät.
Mustikkarahkan jämät.
Keitetty kananmuna.
Lasi tuoremehua.
LOUNAS:
Italialainen jauhenlihapihvi ja pari mustapippurista uunitomaattia.
Tänään ensimmäistä kertaa koin, että olisin halunnut syödä kouluruokalassa: Ihanaa mannapuuroa ja mehukeittoa, lempparini... Seuraavalla kerralla varmasti syön!
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Ke 2.10.2013
AAMIAINEN:
Neljän viljan puuro maidolla ja voisilmällä.
Kananmunan valkuainen.
Mustikkarahkaa.
LOUNAS:
Unkarilaista makkarapataa.
VÄLIPALA:
Nakki
Mustikkarahkaa.
ILLALLINEN:
Nonna Giovannan italialaiset jauhelihapihvit ja mustapippuriset uunitomaatit.
Lasi mansikkasmoothieta.
Neljän viljan puuro maidolla ja voisilmällä.
Kananmunan valkuainen.
Mustikkarahkaa.
LOUNAS:
Unkarilaista makkarapataa.
VÄLIPALA:
Nakki
Mustikkarahkaa.
ILLALLINEN:
Nonna Giovannan italialaiset jauhelihapihvit ja mustapippuriset uunitomaatit.
Lasi mansikkasmoothieta.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Ti 1.10.2013
AAMIAINEN:
Pala leipäjuustoa.
Kananmunan valkuainen.
Mansikkasmoothie
LOUNAS:
Kouluruokalan kalkkunakastike (taas kerran enempi sattumia närkkien) ja salaattia. Kaksi lasia maitoa.
Ystävän synttärin kunniaksi pala mokkapalaa.
VÄLIPALA:
1 Nakki
ILLALLINEN:
Unkarilainen makkarapata (chorizoa, paprikoita, sipuleja, kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, mausteet)
Vesi
ILTAPALA:
Mustikkarahka (Rahka, kermavaahto, mustikat, Hermesetas)
Edelleen tuskailen makeutusaineiden käytön kanssa. Jotenkin mieli mieltää sokerin terveellisemmäksi. Vaan kun makua ei ilman sokeria kerta kaikkiaan ole. Vaikka pitkään karpanneilla maku olisi kuinka tottunut, minä en edes halua totuttaa itseäni siihen, että pidän tympeästä sokerittomasta rahkasta tai kermasta. Haluan maistaa kuten normaalit ihmiset.
Pala leipäjuustoa.
Kananmunan valkuainen.
Mansikkasmoothie
LOUNAS:
Kouluruokalan kalkkunakastike (taas kerran enempi sattumia närkkien) ja salaattia. Kaksi lasia maitoa.
Ystävän synttärin kunniaksi pala mokkapalaa.
VÄLIPALA:
1 Nakki
ILLALLINEN:
Unkarilainen makkarapata (chorizoa, paprikoita, sipuleja, kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, mausteet)
Vesi
ILTAPALA:
Mustikkarahka (Rahka, kermavaahto, mustikat, Hermesetas)
Edelleen tuskailen makeutusaineiden käytön kanssa. Jotenkin mieli mieltää sokerin terveellisemmäksi. Vaan kun makua ei ilman sokeria kerta kaikkiaan ole. Vaikka pitkään karpanneilla maku olisi kuinka tottunut, minä en edes halua totuttaa itseäni siihen, että pidän tympeästä sokerittomasta rahkasta tai kermasta. Haluan maistaa kuten normaalit ihmiset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)