Olen kolmekymppinen nainen, niin painoindeksini (21,8), vaateteollisuuden, kuin omien tuntemustenikin mukaan oikein normaalin ja sopivan painoinen. Laihduttamisen tarvetta ei siis ole, mutta silti on tunne, että jotakin pitäisi tehdä. Viimeisen kahden vuoden aikana olen liikkunut aivan liian vähän ja syönyt aivan liian epämääräisesti. Suoraan sanottuna olen kaiken aikaa ollut joko niin rakastunut tai niin riutunut rakkauksien loppumisesta, että itsensä hemmottelu, herkuttelu, sohva ja viltti ovat tuntuneet lenkkipolkua houkuttavammalta vaihtoehdolta. Siispä kunto on päässyt huonontumaan ja vartalo löystymään. Tottumattomuuttani en tiedä, mihin kohtaan farkkujen vyötärösaumaa asettelisin ensimmäisen vatsamakkarani, joten ajattelin yrittää hankkiutua siitä eroon.
Operaatio "Vatsamakkaran kadotus" on kuitenkin tässä projektissani vain mahdollinen sivutuote (jonka pystyisi hoitelemaan myös monilla muilla ruokavalio- tai elämäntapamuutoksilla). Myös uteliaisuus vetää puoleensa. Ravintoasioista puhutaan, jopa riidellään, paljon mediassa, ja lupaukset karppiruokavalion ihmeitä tekevistä vaikutuksista saavat minut epäilemään: Voisinko sittenkin voida vielä paremmin syömällä toisin kuin olen tähän asti syönyt? Salaliittoteoriat teollisuuden ja valtion tutkimuslaitosten kytkykaupoista eivät vakuuta, mutta toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä...
Ammattini puolesta seuraan vähintäänkin toisella silmällä ruokavalio- ja terveyskeskustelua ja tiedän montakin tapaa, miten pitäisi elää ja syödä. Mutta käytännössä rakastan ruokaa, nimenomaan yhdessä hyvin syömistä, ja niinä hetkinä viis veisaan mistään ravintosuosituksista. Syömisfilosofiani voisi tiivistää määritelmään "arkena jonkin verran suosituksiin päin ja ystävien seurassa mitä tahansa". Salaattia ja kasviksia syön virallisterveelliseltä kannalta aivan liian vähän, kasvikset (keitettyinä en oikein tykkää, raakoina puuduttaa) tulevatkin olemaan tämän karppikokeilun suurin haaste. Myös suolaa tulee käytettyä Aivan Liian Paljon.
Ryhdyn karppaamaan ainakin alustavan ajatuksen mukaan täysin kokeiluluontoisesti; Kun normaali virallisterveelliseen päin kallellaan oleva ruokavalio ei ole ainakaan näihin vuosiin mennessä tehnyt minua sairaaksi, en näe, miksi minun pitäisi heittää lopulliset hyvästit rakastamilleni pastoille, risotoille, perunamuusille, vappumunkeille ja simalle, kesän ensimmäisille uusille perunoille, sushille jne. Perustin tämän blogin, jotta kokeneemmat voivat neuvoa minua tutkimusmatkallani, kokemattomammat voivat saada itselleen vinkkejä aiheesta, me karppaukseen tutustujat voimme saada vertaistukea toisistamme ja uteliaat voivat muuten vain seurata, kuinka tytön käy. Toivottavasti tänne siis löytää joku lukijakin ja kirjoittaa kommenttilaatikkoon terveisiä ja vinkkejä ystävälliseen sävyyn.
Koska olen hyvin skeptinen sen suhteen, pystynkö syömään kokonaista kuukautta tarvittavaa määrää kasviksia (tai rasvaa tihkuvia partis-pekoni-munakas-aamiaisia), ja toisaalta koska kärsivällisyys ja pitkäpinnaisuus eivät ole parhaimpia valttejani, annettakoon minulle anteeksi, mikäli joudun lopettamaan kesken. Ehkä sekin kertoo jostakin jotakin. Mutta otettakoon lähtökohdaksi, että kokeiluni on kuukauden mittainen. Aloitan hyväkarppaamisen lomamatkan jälkeen 18.9. ja tarkoitus olisi jatkaa seuraavaan, 17.10., alkavaan lomaan saakka. Koska minähän en lomilla kaloreita enkä sen paremmin hiilareitakaan laske. Ainakaan vielä... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti